Project of teaching Technology

Project of Technology with 50, 6 year old

children of Taipalsaari and 70 pupils of Hungary

Coding with book #HelloRuby

 They belong together, everyone has battery.

August 2015, so it is time to start a new Project. Our group of six year old children is now Puuhiset, like the friend of trees.

August started with big noise of vehicles. It made our teeth tremble. So it was quite clear that we are going to study how the sound, knocking, engine noise  travels
all over the floor.

The rumble

of street roller was really exiting when you ear was on the floor and you did not know

what made that noice.

 

 

 

 

photos By children. So what will we do next?

The ecosystem of learning together.

OPPIMISEN EKOSYSTEEMI

OPPIMISKOHTEEN JA NÄKÖKULMAN VALINTA

"Oppimisen ekosysteemi

tuo ja hyödyntää oppilaan oppimisresursseja ja laajentaa niitä tarvittavalla tavalla.

 Kun ilmiöitä lähdetään tarkastelemaan, on hyvä kartoittaa olemassa olevat ja projektin puolesta tarjottavat resurssit ja tuoda ne näkyväksi.

 Työskentelyn aikana oppijayhteisölle annetaan mahdollisuus yhdessä hankkia tarvittavia resursseja ja näin liittää ja kytkeä näitä verkostoja ja resursseja vahvasti myös koulun/esikoulun ulkopuolelle.”

http://www.openmetsa.fi/wiki/index.php/Design-suuntautunut_pedagogiikka

 

Projects in english

Science together

 

How do we start with children (process)

In preschool we observe children as they play together and listen their own thinking of practical problems.  By asking questions children tells us of their own interests. In fact scientific thinking starts the question of a child.  After that we discuss together in the pre-teaching groups:  how we can examine/ study the subject. A child is active she/he experiments, builds, examines and photographs.

 

When a child asks “could I?”, and refers to research, doing by hand, positive chores, we say Yes! We build knowledge together in a community, and we share the results. Knowledge is constructed by the children. By asking questions and looking for the answers children need to discover or construct their own ideas.

Adults begin to observe, listen, monitor and writes down the interesting opinions and questions and observations of each child in a diary. So to say, adults start to document the children scientific thinking process.

 

Fostering scientific learning (Edistäminen)

The children can suggest experts, to whom we can ask for consultation. Sharing expertise creates new knowledge and understanding that no child in pre-school can gain by his or herself. We visit school classes for 15 minutes to present our research through animations, constructions and photos. Everyone shares the responsibility over the success of classroom.

 

Scientific project can help child to child interaction/ making friends

It’s important how children get involved together in classroom.  We think children should learn to be nice to every kind of people.  I think Preschool classroom could be a little society with its rules made together with children. However, sometimes it is really hard for some children to get a friend and find out who is interested in same things as I am.

In our science projects we learn that children can work together, they are creative and positive when they managed to learn trough their strengths. One of them knows something, they discuss and share the information, someone knows a little more and they realize that together they are wiser than alone, we complement and strength each other.

One important thing in projects was that preschool teachers, day care nurses and all people working with them in a classroom are interested in same things:

Developing of science thinking in children let them make questions as much as possible and support their own skills to find out answers. By doing scientific thinking   together in a classroom children learn a lot!

 

 

How we work together with parents

We report the research results and research problems to the parents through Wilma (school- internet connection system) and the kids also research at home.

We support children to tell their parents about projects and parents can support scientific thinking to taking part of project. About this you can read more in case stories.

 

In our classroom for 10 years already, research about the joy of learning has been based on children’s activity: water purification, friction (how to make a sleigh slide best), rock study etc.

 

Our Case stories:

 

Stone studies

At year 2010 we were playing outside.  A 6- year old boy was holding a stone in his hand, thinking whether or not to throw the stone? Please do not throw the stone I said, it can be a treasure. Then he started to look for interesting stones. During the lunch we discussed about stones in classroom. Next day many children started to do the same: trying to find really interesting stones.

Some of our adults said that it is not allowed to dig a hole to the ground, someone may get hurt. But it was too late because the children had decided to build a mine already. They asked me what we need to warn adults and especially the young people who might come to the Kindergarten yard at night. Whom to ask? We discussed together about this and I wrote everything down. Children were thinking:”We should ask policeman/does someone work at mine/ Lets ask grandfather”. We asked and soon our “stone scientists” got answers. They need security fence, road signs, so let’s make them!

The digging the ground was the most popular thing, but children said they also needed trackman and woman, someone was looking for ore, someone tried to find stones of certain shape, someone tried to make stones smooth. Someone was sure that she is going to set up a mining and she promised that the other children can come to work at her mine. I thought it was up to me to say: Yes, it is possible! I am sure that it is going to happen!

Children hurried everyday outside to work at their mines. Children gave ideas what to do next. And we also had really many stones inside the classroom, it was sometimes little bit chaotic. We needed boxes and every child brought a box to their treasure stones.

 

One boy at the age of 12 noticed that pre-school children were knocking on the rocks with a hammer. He asked what they were doing. Indeed that schoolboy was also interested of stones and rocks. Next Friday he came to visit us to the preschool and he hold about 100 stones with him. He told the names of the stones, how he had found them and children listened really focused to stories.

 

One morning and I started my discussion with children in a classroom:”Dear stone scientists I have invited you here to find out what kind of stones you have collected.” We look the stones and everyone started to act like scientist while they tried to find out answers to their problems:  Can they make a mark to the glass? Are stones magnetic? What shapes and colours they can find?

 

 

Locally mine Nord Kalk informed in the newspaper that they had open doors on weekend. We informed every child’s family about open doors and asked them to visit the mine. I visited also the mine with my family, and next Monday there were smiling children at classroom who showed pictures, told how big the trucks were and guess what I also saw you, Kirsi! They were exciting!

 

In addition I manage to get children to see the stone collection of the school. The stone researchers compared they own stones to those at school. What is similar, what is different? We got treasures from abroad and children noticed that stones near the seas were different than stones near the lakes. Children started to build stone grinding machines and also they build trucks and cars which can transfer stones. We looked how the stone is marked on the map and wandered at forest looking for the stone with a map. We found two big stones. How the stones came here? That lead us to think what is the ridge and what the Ice Age did to our home area.

 

Forest studies

In Finland we have forest everywhere. Children asked: Why we have forests, if trees are felled? How there is still trees everywhere? How the age of the tree is calculated? These questions leaded us the forest-project at year 2013 – 2014.  In that time we used to visit couple of hours at the same forest every week. Every Tuesday tree scientists took a photo of their "own" tree, and they study how the trees change during the year, can you fix the branch with tape, why all the leaves were yellow this autumn. We send questions to gardeners and to the man who was the author of forest-book.  Docent Kimmo Saarinen walked with us in a forest and children asked difficult questions from him. We found out that even the forest professor did not know everything.

We visited the forest early in the morning when it was dark outside and also in daylight. The children made movies of insects of the forest. We had a popular movie Metsän Tarina (Story of Forest) and we borrowed it children homes to watch movie with parents. We discussed a lot! We found acorns and made a research what a tree needs to grow, does it need only water? Every child had their own acorns and at November they got little oak seedlings to home. We read a book Seven carbon brothers (Seitsemän hiili veljestä) and it toured every home. While parents read they had two questions to think: What part of the book was your favourite? Where would you hide if you were one of the carbon brothers?

 

Water studies

Year 2012 we spend the whole year exploring and studying water.  There is big Lake Saimaa near the preschool. Every week we visited the lake Saimaa.  Children purified dirty water with they own ideas of purifying, they examined the buoyancy of the wood, we tried to blow soap bubbles and frozen them. Children found out that in a very windy and cold day the bubbles went frozen. We found out how the temperature of the lake changes, what happens at lake during four seasons, we examined systematically every week. In the winter time we went ice fishing and measured the thickness of the ice. We made ice buildings and watched what happens during the spring. And of course we took photos.

”Miten vastaukset saa tietää?” – ”Pitää miettiä ja tutkia”

Näin päiväkoti Metsäpolun eskarilainen vastasi opettajansa Kirsi Rehusen kysymykseen. Metsäpolun esikoululaiset ovat opetelleet miettimisen ja tutkimisen taitoja jo pitkään. Viimeiset seitsemän vuotta tämä luonnontieteellinen työ on saanut myös tunnustusta Tutki-Kokeile-Kehitä (TuKoKe) kilpailussa.

TuKoKe on kaikille alle 21-vuotiaille avoin tiede- ja teknologiakilpailu, johon voi osallistua projektityöllä, tutkimuksella tai keksinnöllä. Kilpailussa on kolme sarjaa: esi- ja alkuopetuksen sarja, peruskoulun 3.9.luokkalaisten sarja ja lukiolaisten sarja. Kilpailutyöt lähetetään helmikuun alussa ja saapuneista töistä valitaan parhaimmisto kilpailun finaaliin. Finaalissa tuomaristot haastattelevat osallistujat ja päättävät lopulliset sijoitukset. Finalistit palkitaan rahastipendeillä.

Voisi  kuvitella, että kilpailutyön tekeminen esikoululaisten ja vieläpä koko ryhmän kanssa, on opettajalle suuri haaste. Metsäpolun päiväkodin  esimerkki osoittaa, että se voi olla myös mukaansa tempaava työtapaa ja vieläpä mieluinen niin lapsille kuin aikuisillekin.

Kirsi Rehunen on työskennellyt päiväkodissa 22 vuotta ja viimeiset 10 vuotta hän on opettanut esiopetuksen ryhmässä. Kilpailussa hänen oppilaansa ovat päässeet aina finaaliin ja järjestäjillä on ollut ilo seurata lasten intoa ja osaamista oman työn esittelyssä.

Kävimme haastattelemassa Kirsiä ja hänen kollegoitaan Taipalsaarella saadaksemme tietää, mitä kaikkea ohjaustyöhön kuuluu ja miten kilpailutyön toteutus ja tutkiva oppiminen päiväkodin arjessa onnistuvat.

Kiris Rehunen on ottanut tutkivan oppimisen luonnontieteissä osaksi omaa jokapäiväistä opetustyötä. Opettajan asenteella ja uteliaisuudella on iso merkitys, hymy ja asiallinen ote tarttuvat helposti myös lapsiin.

Miten tutkiminen sai alkunsa?

”Eräänä syksynä lapset tekivät vedenpuhdistuskokeiluja päiväkodin pihalla. Kyseessä oli lasten vapaa-ajalla tapahtunut pitkäkestoinen leikki. Leikki alkoi siitä, kun syksyllä satoi vettä koko ajan ja piti pohtia, mitä pihalla sateessa voisi oikein tehdä. Eräs tyttö olisi halunnut juoda rännistä vettä, kun hänellä oli jano ja vesi lorisi ihanasti. Muut lapset kuitenkin neuvoivat, ettei vettä voi juoda, koska se ei ole puhdasta. Lapset alkoivat rakentaa erilaisista torneista vedenpuhdistamoa. Leikkiä leikittiin kuukausikaupalla. Välillä lisättiin hiekkaa ja kangasta. Yhtenä päivänä erään lapsen äiti huomasi leikin ja totesi, että vedenpuhdistamo on myös keksintönä hieno. Sillä saa ihan oikeasti puhdasta vettä! Äiti kertoi kuulleensa TuKoKe kilpailusta ja ehdotti osallistumista”, Kirsi kertoo ensimmäisen kilpailutyön alkumetreistä. Lasten kanssa oli tehty myös aikaisemmin vaikka mitä hienoja juttuja, mutta niillä  ei oltu osallistuttu kilpailuihin.

Seuraavan vuoden keväällä TuKoKe:ssa saatiin nuorimpien sarjan             Kiris Rehunen on ottanut tutkivan oppimisen voitto, ja pelko siitä, että kilpailutyön täytyy olla jotain       luonnontieteissä osaksi omaa jokapäiväistä monimutkaista, osoittautui aiheettomaksi.    opetustyötä. Opettajan asenteella ja

uteliaisuudella on iso merkitys, hymy ja asiallinen ote tarttuvat helposti myös lapsiin.

”Seuraavana vuonna esikouluun tulijat olisivat halunneet tutkia samaa asiaa kuin edelliset. Pohdimme kuitenkin myös muita aiheita ja lopulta löytyi aihe ”lujaa pulkalla/kitka”. Tutkimuksessa kehiteltiin pihalle mahdollisimman kovaa kulkevia laitteita, kuten peltilevyjä. Jossain vaiheessa lapset keksivät alkaa voidella niitä. Myöhemmin laitteita alettiin kokeilla erilaisissa säätiloissa. Kerran eräs lapsi huomasi, että peltilevyllä pääsee todella lujaa. Mutta lapsenkin mielestä vauhti oli liian kova, sille olisi kehitettävä jarrut! Lapsi oivalsi käytännön kautta, että jarru on tarpeellinen väline ”, Kirsi muistelee seuraavan tutkimusaiheen alkuvaihetta. Samaa aihetta yleensä tutkii myös toinen esikoululaisten ryhmä ja tuloksia ja ajatuksia vaihdetaan keskenään. Ryhmien välinen yhteistyö tuottaa monia uusia oivalluksia ja lapsille on tärkeä, että he saavat kertoa omista havainnoista muille.

 

TuKoKe kilpailun kaikki finalistit palkitaan. Ruusujen lisäksi lapset saavat rahallisia stipendejä ja usein myös työn ohjaaja palkitaan erikoispalkinnolla. Kiris Rehunen on palkittu vuosien varrella sekä henkilökohtaisella stipendillä että tuotelahjakortilla, jolla päiväkodin tutkimusvälineistöä monipuolistettiin.

Miten valitaan yksimielisesti tietty tutkimusaihe, onko aihetta vaikea löytää?

”Aluksi voi olla esillä muutamaa aihetta yhtä aikaa. Lopulta joku aiheista sitten vaan vie. Vuoden 2010- 2011 kivitutkimuksia- teema lähti siitä, kun lapset heittivät kiviä. Kehotin tutkimaan ja keräämään kiviä heittämisen sijasta. Kivet voivat olla aarteita. Tästä se alkoi. Kohta oli pihalla useita kuoppia, kaivoksia. Yleensä kaikki lähtee aika vaivattomasti. Tutkimuksen aikana täytyy muistaa ihastella, mitä lapset on tehnyt”, kertoo Kirsi aikuisten roolista tutkimuksen aikana.

Usein tutkimusaihe- ja työ välittyy myös muuhun tarhayhteisöön ja tietysti lasten perheisiin. Kirsi kertoo yhteisöllisyyden kehittymisestä. ”Löydöksistä on tiedotettu yleensä koko päiväkodille. Esimerkiksi kerran eräs hiljainen poika teki uuden löydön. Tavallisesti hän ei uskaltanut puhua paljon, mutta löytöään hän rohkaistui esittelemään kaikille. Se varmasti lisäsi hänen rohkeuttaan. Yhteisöllisyys on ollut yksi talon periaate. Asioista otetaan yhdessä selvää sen sijaan että luettaisiin kirjasta, miten asia on.” ”Tutkimisessa jokainen lapsi hyötyy jollain tavalla. Sellainen, joka on hiljainen, pystyy esittämään asioita oman toimintansa kautta. Jos taas lapsi ei kiinnostu juuri mistään, antaa tutkimus luvallisen asian, mihin perehtyä. Tutkiminen opettaa vuorovaikutusta, sillä sitä tehdään yhdessä.” Vanhemmat ja isovanhemmat veivät lapsiaan Nordkalkin kaivoksen tutkimusmatkoille täydentäen viikonloppuna tutkimusaihettamme.

Tutkiminen on asia, josta voidaan olla yhdessä innostuneita.

”Toisinaan tutkimus kestää vain syyslukukauden, mutta joskus projekti jatkuu keväälle ja kesään asti. Vaikka virallisesti tutkimus olisi päättynyt ja siihen ei enää varata aikaa päivän ohjelmasta, moni lapsi jatkaa tutkimuksia omalla ajallaan”, Kirsi kuvailee lasten innostusta.

Mitkä ovat suurimmat haasteet?

”Ehkä aiheen linkittäminen opetussuunnitelmaan. Kuitenkin yllättävän paljon tutkimusaiheista löytyy asioita, jotka linkittyvät opetussuunnitelmaan. Kun esimerkiksi katsottiin revontulielokuvaa, lapset bongasivat heti magneettikentän. Tutkimusaiheet auttavat kiinnittämään huomioita myös muuhun ja tutun päälle on helppo rakentaa”, pohtii Kirsi. Tutkimuksen tekeminen on kuitenkin hyvä tapa integroida eri oppiaineita. Kilpailuun osallistuminen edellyttää tutkimuksen raportointia. ”Vaikeinta on muistaa kirjoittaa koko ajan. Tutkimusprojektien alussa me olemme aina etukäteen selvittäneet lasten lähtötason.  Kumpikin ryhmä kirjoittaa ylös, mitä he alun perin tietävät aiheesta. Kun päästään vauhtiin, kirjoittaminen helposti jää, kun sitä hurahtaa niin tekemiseen. Olen tiedottanut myös vanhemmille aina kuukausikirjeessä, mitä on tehty. Samalla tulee myös teksti tehtyä. Tekstiä varten yritämme saada erityisesti lapset itse kertomaan asioita. Tekemisen yhteydessä otetaan myös kuvia ja niitä laitetaan päiväkodin seinälle”, Kirsi kertoo raportoinnin haasteista.

Opettajille tärkeintä on, että esimies tukee tällaista toimintaa ja kollegat sekä muu tarhayhteisö ymmärtävät. Kilpailun ja kunnan tuoma tunnustus motivoivat entisestään. 

Millaista palautetta on tullut lasten vanhemmilta?

”Lasten vanhemmat ovat innossaan. He tavallaan odottavatkin, että me tutkimme jotain. Joku isä on kerran kysynyt, että pitääkö olla huolissaan, kun lapsi tutkii koko

Ensin ihmetellään ja otetaan selvää ajan. En tiedä oliko tämä aivan tosissaan kysytty. Isästä tuntui,

perusasioista, sen jälkeen sovelletaan opittua että heille oli muuttanut tiedenainen”, Kirsi muistelee

– vaikka keksimällä uusia leluja. Kuvassa Enin magneettitutkimuksen projektia ja jatkaa ”Kerran joku lapsi

keksimä kivienhiontalaite, pyörivään kertoi: ”Meidän iskä ei ole käynyt eskaria, kun se ei edes

laitteeseen vain keskelle vesitiivis astia, vettä

_{ja kivi.}                                                                              tiedä, että maapallo on jättimäinen magneetti.” Ja silloin, kun

teimme äänitutkimuksia erään lapsen vanhemmat lahjoittivat

erilaisia putkia tutkimuksiimme”, kertoo Kirsi vanhempien roolista.

Mitä opettaja oppii tällaisessa projektissa?

”Yhteistyössä on voimaa ja täytyy antaa lasten toimia. Kuuntelemalla lasta oppii tosi paljon itse. Pienikin aihe voi olla lapsille tosi iso juttu ja ihmettelyyn kannattaa rohkaista. Ja itsekin täytyy mennä rohkeasti mukaan. Se antaa paljon”, miettii Kirsi ja samaa sanovat hänen työkaverinsa.

Tutkivassa oppimisessa on sijaa kokeiluille. Vaikka esikoulussa tutkiminen on lähinnä leikkiä, sanoja tutkiminen ja tiede ei kannata välttää. Kun lapsiin suhtautuu kuin tutkijoihin, he kokevat tekevänsä tärkeitä asioita.

___________________

Teksti:

Hanna Kaisa Mikkola, Kirsi Rehunen ja Merike Kesler Kuvat:

Hanna Kaisa Mikkola ja Sakari Tolppanen