Miten vastaukset saa tietää?” –
”Pitää miettiä ja tutkia”
Näin päiväkoti Metsäpolun
eskarilainen vastasi opettajansa Kirsi Rehusen kysymykseen. Metsäpolun
esikoululaiset ovat opetelleet miettimisen ja tutkimisen taitoja jo pitkään.
Viimeiset seitsemän vuotta tämä luonnontieteellinen työ on saanut myös
tunnustusta Tutki-Kokeile-Kehitä (TuKoKe) kilpailussa.
TuKoKe on kaikille alle
21-vuotiaille avoin tiede- ja teknologiakilpailu, johon voi osallistua
projektityöllä, tutkimuksella tai keksinnöllä. Kilpailussa on kolme sarjaa:
esi- ja alkuopetuksen sarja, peruskoulun 3.9.luokkalaisten sarja ja
lukiolaisten sarja. Kilpailutyöt lähetetään helmikuun alussa ja saapuneista
töistä valitaan parhaimmisto kilpailun finaaliin. Finaalissa tuomaristot
haastattelevat osallistujat ja päättävät lopulliset sijoitukset. Finalistit palkitaan
rahastipendeillä.
Voisi kuvitella, että kilpailutyön tekeminen
esikoululaisten ja vieläpä koko ryhmän kanssa, on opettajalle suuri haaste.
Metsäpolun päiväkodin esimerkki
osoittaa, että se voi olla myös mukaansa tempaava työtapaa ja vieläpä mieluinen
niin lapsille kuin aikuisillekin.
Kirsi Rehunen on työskennellyt
päiväkodissa 22 vuotta ja viimeiset 10 vuotta hän on opettanut esiopetuksen
ryhmässä. Kilpailussa hänen oppilaansa ovat päässeet aina finaaliin ja
järjestäjillä on ollut ilo seurata lasten intoa ja osaamista oman työn
esittelyssä.
Kävimme haastattelemassa Kirsiä
ja hänen kollegoitaan Taipalsaarella saadaksemme tietää, mitä kaikkea
ohjaustyöhön kuuluu ja miten kilpailutyön toteutus ja tutkiva oppiminen
päiväkodin arjessa onnistuvat.
Kiris
Rehunen on ottanut tutkivan oppimisen luonnontieteissä osaksi omaa
jokapäiväistä opetustyötä. Opettajan asenteella ja uteliaisuudella on iso
merkitys, hymy ja asiallinen ote tarttuvat helposti myös lapsiin.
Miten tutkiminen sai alkunsa?
”Eräänä syksynä lapset tekivät vedenpuhdistuskokeiluja
päiväkodin pihalla. Kyseessä oli lasten vapaa-ajalla tapahtunut pitkäkestoinen
leikki. Leikki alkoi siitä, kun syksyllä satoi vettä koko ajan ja piti pohtia,
mitä pihalla sateessa voisi oikein tehdä. Eräs tyttö olisi halunnut juoda
rännistä vettä, kun hänellä oli jano ja vesi lorisi ihanasti. Muut lapset
kuitenkin neuvoivat, ettei vettä voi juoda, koska se ei ole puhdasta. Lapset
alkoivat rakentaa erilaisista torneista vedenpuhdistamoa. Leikkiä leikittiin
kuukausikaupalla. Välillä lisättiin hiekkaa ja kangasta. Yhtenä päivänä erään
lapsen äiti huomasi leikin ja totesi, että vedenpuhdistamo on myös keksintönä
hieno. Sillä saa ihan oikeasti puhdasta vettä! Äiti kertoi kuulleensa TuKoKe
kilpailusta ja ehdotti osallistumista”, Kirsi kertoo ensimmäisen kilpailutyön
alkumetreistä. Lasten kanssa oli tehty myös aikaisemmin vaikka mitä hienoja
juttuja, mutta niillä ei oltu
osallistuttu kilpailuihin.
Seuraavan vuoden keväällä TuKoKe:ssa saatiin nuorimpien
sarjan Kirsi Rehunen on ottanut
tutkivan oppimisen voitto, ja pelko siitä, että kilpailutyön täytyy olla
jotain luonnontieteissä osaksi omaa
jokapäiväistä monimutkaista, osoittautui aiheettomaksi. opetustyötä. Opettajan asenteella ja
uteliaisuudella on iso merkitys, hymy ja asiallinen ote
tarttuvat helposti myös lapsiin.
”Seuraavana vuonna esikouluun tulijat olisivat
halunneet tutkia samaa asiaa kuin edelliset. Pohdimme kuitenkin myös muita
aiheita ja lopulta löytyi aihe ”lujaa pulkalla/kitka”. Tutkimuksessa
kehiteltiin pihalle mahdollisimman kovaa kulkevia laitteita, kuten peltilevyjä.
Jossain vaiheessa lapset keksivät alkaa voidella niitä. Myöhemmin laitteita
alettiin kokeilla erilaisissa säätiloissa. Kerran eräs lapsi huomasi, että
peltilevyllä pääsee todella lujaa. Mutta lapsenkin mielestä vauhti oli liian
kova, sille olisi kehitettävä jarrut! Lapsi oivalsi käytännön kautta, että
jarru on tarpeellinen väline ”, Kirsi muistelee seuraavan tutkimusaiheen
alkuvaihetta. Samaa aihetta yleensä tutkii myös toinen esikoululaisten ryhmä ja
tuloksia ja ajatuksia vaihdetaan keskenään. Ryhmien välinen yhteistyö tuottaa
monia uusia oivalluksia ja lapsille on tärkeä, että he saavat kertoa omista
havainnoista muille.
TuKoKe kilpailun kaikki finalistit palkitaan. Ruusujen
lisäksi lapset saavat rahallisia stipendejä ja usein myös työn ohjaaja
palkitaan erikoispalkinnolla. Kiris Rehunen on palkittu vuosien varrella sekä
henkilökohtaisella stipendillä että tuotelahjakortilla, jolla päiväkodin
tutkimusvälineistöä monipuolistettiin.
Miten valitaan yksimielisesti tietty
tutkimusaihe, onko aihetta vaikea löytää?
”Aluksi voi olla esillä
muutamaa aihetta yhtä aikaa. Lopulta joku aiheista sitten vaan vie. Vuoden
2010- 2011 kivitutkimuksia- teema lähti siitä, kun lapset heittivät kiviä.
Kehotin tutkimaan ja keräämään kiviä heittämisen sijasta. Kivet voivat olla
aarteita. Tästä se alkoi. Kohta oli pihalla useita kuoppia, kaivoksia. Yleensä
kaikki lähtee aika vaivattomasti. Tutkimuksen aikana täytyy muistaa ihastella,
mitä lapset on tehnyt”, kertoo Kirsi aikuisten roolista tutkimuksen aikana.
Usein tutkimusaihe- ja työ välittyy myös muuhun
tarhayhteisöön ja tietysti lasten perheisiin. Kirsi kertoo yhteisöllisyyden
kehittymisestä. ”Löydöksistä on tiedotettu yleensä koko päiväkodille.
Esimerkiksi kerran eräs hiljainen poika teki uuden löydön. Tavallisesti hän ei
uskaltanut puhua paljon, mutta löytöään hän rohkaistui esittelemään kaikille.
Se varmasti lisäsi hänen rohkeuttaan. Yhteisöllisyys on ollut yksi talon
periaate. Asioista otetaan yhdessä selvää sen sijaan että luettaisiin kirjasta,
miten asia on.” ”Tutkimisessa jokainen lapsi hyötyy jollain tavalla. Sellainen,
joka on hiljainen, pystyy esittämään asioita oman toimintansa kautta. Jos taas
lapsi ei kiinnostu juuri mistään, antaa tutkimus luvallisen asian, mihin
perehtyä. Tutkiminen opettaa vuorovaikutusta, sillä sitä tehdään yhdessä.”
Vanhemmat ja isovanhemmat veivät lapsiaan Nordkalkin kaivoksen
tutkimusmatkoille täydentäen viikonloppuna tutkimusaihettamme.
Tutkiminen on asia, josta
voidaan olla yhdessä innostuneita.
”Toisinaan tutkimus kestää vain
syyslukukauden, mutta joskus projekti jatkuu keväälle ja kesään asti. Vaikka
virallisesti tutkimus olisi päättynyt ja siihen ei enää varata aikaa päivän
ohjelmasta, moni lapsi jatkaa tutkimuksia omalla ajallaan”, Kirsi kuvailee
lasten innostusta.
Mitkä ovat suurimmat haasteet?
”Ehkä aiheen
linkittäminen opetussuunnitelmaan. Kuitenkin yllättävän paljon tutkimusaiheista
löytyy asioita, jotka linkittyvät opetussuunnitelmaan. Kun esimerkiksi
katsottiin revontulielokuvaa, lapset bongasivat heti magneettikentän.
Tutkimusaiheet auttavat kiinnittämään huomioita myös muuhun ja tutun päälle on
helppo rakentaa”, pohtii Kirsi. Tutkimuksen tekeminen on kuitenkin hyvä tapa
integroida eri oppiaineita. Kilpailuun osallistuminen edellyttää tutkimuksen
raportointia. ”Vaikeinta on muistaa kirjoittaa koko ajan. Tutkimusprojektien
alussa me olemme aina etukäteen selvittäneet lasten lähtötason. Kumpikin ryhmä kirjoittaa ylös, mitä he alun
perin tietävät aiheesta. Kun päästään vauhtiin, kirjoittaminen helposti jää,
kun sitä hurahtaa niin tekemiseen. Olen tiedottanut myös vanhemmille aina
kuukausikirjeessä, mitä on tehty. Samalla tulee myös teksti tehtyä. Tekstiä
varten yritämme saada erityisesti lapset itse kertomaan asioita. Tekemisen
yhteydessä otetaan myös kuvia ja niitä laitetaan päiväkodin seinälle”, Kirsi
kertoo raportoinnin haasteista.
Opettajille tärkeintä on, että
esimies tukee tällaista toimintaa ja kollegat sekä muu tarhayhteisö ymmärtävät.
Kilpailun ja kunnan tuoma tunnustus motivoivat entisestään.
Millaista palautetta on tullut
lasten vanhemmilta?
”Lasten vanhemmat ovat innossaan. He tavallaan
odottavatkin, että me tutkimme jotain. Joku isä on kerran kysynyt, että pitääkö
olla huolissaan, kun lapsi tutkii koko ajan
En tiedä oliko tämä aivan tosissaan
kysytty. Isästä tuntui,
että heille oli muuttanut tiedenainen”,
Kirsi muistelee
Ja silloin, kun teimme äänitutkimuksia erään lapsen vanhemmat lahjoittivat
erilaisia putkia
tutkimuksiimme”, kertoo Kirsi vanhempien roolista.
Mitä opettaja oppii tällaisessa
projektissa?
”Yhteistyössä on voimaa ja
täytyy antaa lasten toimia. Kuuntelemalla lasta oppii tosi paljon itse.
Pienikin aihe voi olla lapsille tosi iso juttu ja ihmettelyyn kannattaa
rohkaista. Ja itsekin täytyy mennä rohkeasti mukaan. Se antaa paljon”, miettii
Kirsi ja samaa sanovat hänen työkaverinsa.
Tutkivassa oppimisessa on sijaa
kokeiluille. Vaikka esikoulussa tutkiminen on lähinnä leikkiä, sanoja tutkiminen
ja tiede ei kannata välttää. Kun lapsiin suhtautuu kuin tutkijoihin, he kokevat
tekevänsä tärkeitä asioita.
___________________
Teksti:
Hanna Kaisa
Mikkola, Kirsi Rehunen ja Merike Kesler Kuvat:
Hanna Kaisa Mikkola ja Sakari
Tolppanen
