lauantai 20. helmikuuta 2021

Erityistä iloa ja ihmettelyä tarjosi esimerkiksi Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetuksen projekti Ihmeellinen ihminen7. Projektissa esikoululaisten terveyteen liittyvät kysymykset innostivat sairaanhoidon, ensihoidon ja terveydenhoidon opiskelijat LAB-ammattikorkeakoulusta opettelemaan vuorovaikutustaitoja lasten kanssa. Lapset taas puolestaan saivat kysymyksiinsä vastauksia opiskelijoiden pitämissä tutkimuksellisissa työpajoissa."


https://www.aka.fi/tietysti/blogit/kuulumisia-tieteesta/luma-verkosto-kehittaa-yhdessa-uusia-avauksia-tiedekasvatukseen/#c515b81f


https://drive.google.com/file/d/1KNCinF19jkAQZETesbsPTIYlMn0tHqg1/view?usp=sharing



 http://varhaista-aikaa.blogspot.com/2021/02/tutkitusti-millainen-on-hyva.html


Kirjoitin työstäni Varhaista aikaa-blogiin

varhaista-aikaa.fi


Tutkitusti - Millainen on hyvä tiedeprojekti?
Tervetuloa lukemaan ”Tutkitusti” – miniblogi - sarjaa. Sarjassa esitellään varhaiskasvatuksen ammattilaisten erilaisia töitä ja tutkimuksia. 
Kirsi Rehunen on varhaiskasvatuksen opettaja ja kirjailija Taipalsaarelta. Työssään hän heittäytyy rohkeasti tiedemaailmaan lasten kysymysten kautta. Kirsi on kirjoittanut myös kirjan ”Tiedeleikkejä pikkututkijoille” (Rehunen, K. 2017. Tiedeleikkejä pikkututkijoille. Jyväskylä: PS-kustannus). Kirja on käännetty viroksi ja ilmestyy keväällä 2021 latviaksi. Kirjan kirjoittaminen ja varhaiskasvatuksen opettajan työ on vienyt Kirsin 2019 Kiinaan Chongqingiin ja Chengduun opettamaan opettajia sekä lapsia sekä Science on Stage yhteistyön myötä Berliiniin, jossa hän oli tekemässä ”Language skills through experiments" -kirjaa ”Lilu´s house”.
Mistä hyvä tiedoprojektit on tehty?
 
”Hyvä tiedeprojektin aloitus on, että keräämme lapsilta kysymyksiä yhdessä heidän vanhempiensa kanssa”, kertoo Kirsi.
”Kysymykset lajitellaan lasten kanssa eri värisille lapuille aihealueiden mukaan ja pohditaan yhdessä mistä aiheesta saapui eniten kysymyksiä, mikä kiinnostaa ja lopuksi äänestetään lasten kanssa laittamalla palikka kiinnostavimman aiheen kohdalle. Pian lapset ja aikuiset etsivät yhdessä vastauksia lasten kysymyksiin.”
”Voiko kävellä sukkasillaan, jos ollaan sukkatutkijoita? Miten metsästä löytynyt pallokivi syntyi? Onko vaarallista, kun sydän jyskyttää? Jokaisen vuoden projekti on ollut erilainen, niin kuin myös joka vuoden innostuneet tutkijat ovat erilaisia. Käveltyämme sukkasillamme lammen rannalla ja metsässä tutkimme kasvaako sukkiin jotain. Naapuriryhmien lapset kävivät laskemassa, monessa sukassa on vihreää ja yksi sienikin löytyi. Viereisen koulun opettaja auttoi selvittämään miten pienikin vesipisara kuivan kauden jälkeen saa kasvin osan toimimaan kuin katapultti. Ja seuraavaksi piti tietenkin rakentaa katapultteja.” (Tätä tarinaa pääsette katsomaan tarkemmin videoilta https://youtu.be/s5dNdmAHFO4)
Kirsi Rehunen korostaa, että ”tärkeää on uteliaisuuden herättäminen ja yhdessä tekeminen. Toimintamme on leikinomaista, jokaista lasta kuunnellaan ja onnistumisista ja oivalluksista tiedotetaan vanhemmille. Itse tekemällä lapselle kertyy muistoja, joita tallennetaan valokuviin ja lasten omiin elokuviin. Kannustan dokumentoimaan lasten näköisesti, niin että lasten ajattelu saadaan näkyville.”
”Projekteissamme tärkeää on yhdessäolo, jokaisen ryhmän lapsen ottaminen mukaan omana itsenään, leikki, mielikuvitus, luonto, vuorovaikutustaidot, taide, ilmiöiden ihmettely kaikin aistein yhdessä kotiväen kanssa ja uteliaisuus! Teemme yhteistyötä myös ammattikorkeakoulun kanssa.”
”Kirjassani Tiedeleikkejä Pikkututkijoille tutkimuksemme on esitelty selkeästi toteutettaviksi: tarvikkeet, ennakkovalmistelut, virittäytyminen, toiminta ja lopetus, voit siis toteuttaa projektin kuin me Taipalsaarella tai etsiä kirjasta ideoita”, vinkkaa Kirsi.
”Projektissa joka voi olla viikon mittainen tai jopa vuoden mittainen:
·       lähdetään liikkeelle lasten kysymyksistä: Kirjoitetaan ideointivaiheessa jokainen kysymyksen esittäjä ja kysymys talteen. Näin tutkiminen etenee kuin polulla kulkeminen, keksitään kysymyksiä ja etsitään niihin vastauksia.
·       kerrotaan projekteista huoltajille: Vanhemmat tietävät mitä tutkimme, ehkä joku isovanhemmista voi olla asiantuntijana tai vanhemman työpaikalla voi vierailla
·       tarinat ja roolileikit voivat ovat osa elämyksellistä oppimista: Ainakin meille syntyy projektin kuluessa oma tarina
·       tutkiminen kohdistetaan ymmärryksen kannalta keskeisiin ideoihin
·       tietoa rakennetaan yhteisöllisesti ja asiantuntemus jaetaan vaikka naapuriryhmän kanssa: Lasten kanssa tehtäviä tutkimuksia kannattaa pohtia vertaisihmettelijöiden kanssa, joihin yhteys saadaan Teamsilla, Meetillä tai Skypellä. Tämä antaa lapsille mahdollisuuden jakaa ryhmänsä toimintaa ja reflektoida kokemuksia. Jos ryhmän käytössä on videotykki tai älyTV, näkevät kaikki hyvin toisensa videoyhteyden kautta. Jos yhteys pätkii, voi turvautua pikaviestittelyyn. Me esittelimme tänä vuonna katapulttia Tanskan Aalborgin koululaisille ja muutama vuosi sitten juttelimme 3 v matotutkijoiden kanssa Ylämaan päiväkotiin. ”
Projektipäivinä Kirsi suosittelen pienryhmätoimintaa. ”Timetimer kello - näyttää jäljellä olevan ajan. Jokaisella ryhmän aikuisella on oma pienryhmä ja eri tehtävä valitun aihealueen piiristä. 15 min ja ryhmä siirtyy toisen tehtävän pariin. Jokainen aikuinen on aktiivinen ja kun toiminta on esim. 5 pikkuryhmällä samanlainen lasten eri tavat ajatella ja havainnoida tulevat esiin.”
”Lasten selvittäessä kysymyksiä valokuvaa havainnot, kokeilut, hypoteesit, oivallukset, epäonnistumiset. Aina silloin kun jotain odottamatonta tapahtuu, syntyy kiinnostavia havaintoja. Tavoitteena projekteissa on, että lapsi on toimija ja aikuinen mahdollistaa esim. medialaitteiden avulla lapsen tuotosten ja ideoiden jakamisen. Medialaitteiden käyttö tuo lapsen oman äänen näkyväksi ja kirjoitustaidoton pystyy äänittämään tarinansa elokuvaan tai kirjan sivuille” toteaa Kirsi.
”Etsikää mahdollisuuksia esitellä lasten ajattelua ja tiedeprojekteja laajemmallekin yleisölle (vanhempainilta, LUMA-viikko päiväkodissa LUMA-festivaalit ym. Kilpailut jne.)” kehottaa Kirsi.
Tutkimisintoa lukijoille,
toivottaa Kirsi Rehunen Taipalsaarelta
Lisää Kirsin upeita tarinoita ja vinkkejä löydätte täältä: https://www.ekarjala.fi/blog/lapsiystavallinen-maakunta/

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

http://paivakodinelamaa.fi/iloa/

KIRJA-ARVIO: TIEDELEIKKEJÄ PIKKUTUTKIJOILLE
Kuinka koivu juo? Miten avaruusaluksen saa lentämään? Mikä on ääni?  Näitäkin asioita tutkitaan Kirsi Rehusen kirjassa Tiedeleikkejä pikkututkijoille.
Teos pohjautuu tutkivan oppimisen ja ilmiöoppimisen perusajatuksiin: Lapsi oppii itse tekemällä, kokeilemalla ja tutkimalla laajennetussa oppimisympäristössä.
Esipuheessa Rehunen kertoo tarkoittavansa kirjan innostamaan tutkivia lapsia ja aikuisia etsimään yhdessä vastauksia tiedeleikkien avulla kotona, päivähoidossa, esikoulussa ja alkuopetuksessa. Kirjan opastamana ruokitaan lapsen luontaista kyselyikää ja työskennellään leikinomaisesti.
Nuo kaksi edellä mainittu asiaa – yhdessä ja leikinomaisesti – innostivat minua erityisesti perehtymään kirjan antiin. Kirjailijan mukaan leikinomaisuus ei kuitenkaan sulje pois tieteellistä näkökulmaa eli: ”Mielikuvituksen ja toden rajan voi tiedekasvatuksessa tehdä näkyväksi käyttämällä asioista niiden oikeita nimiä. Esimerkiksi arkikielen ötökät ovat tieteessä selkärangattomia.”
”Tutkivassa oppimisessa aikuinen ei kerro vastauksia vaan kuuntelee lasta ja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan”. Juuri näin ajattelen itsekin, mutta näissä tiedeasioissa olen varhaiskasvattajana tuntenut usein jonkinlaista epävarmuutta. Siksi koen todella tervetulleeksi tällaisen kannustavan ja hyvin monipuolisen kokoelman ideoita ja inspiraatiota.
Kirsi Rehunen on jakanut kirjansa kolmeen osaan: Maapallo ja maailmankaikkeus, Elollinen luonto sekä Innostavat ilmiöt. Kirjailija antaa ohjeita ja vinkkejä tiedeleikkien toteuttamiseen: valitaan tutkimuskohde, tutkimisen tapa, tehdään hypoteesi, dokumentoidaan – toimintaa leimaa paitsi tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys myös elämyksellisyys.
Kirjassa minua ihastuttaa erityisesti se, että tieteellisyyteen liittyy vahvasti yhdessäolo, kaikkien lasten ottaminen mukaan omana itsenään, vuorovaikutustaidot, leikki, mielikuvitus, taide, luonto (erityisesti metsä), ilmiöiden kokeminen kaikin aistein ja vielä kodin liittäminen kokemuksiin ja elämyksiin.
Kaikki kirjan tutkimukset on esitelty  hyvin selkeästi toteutettaviksi: Tarvikkeet, ennakkovalmistelut, virittäytyminen, toiminta ja lopetus. Lisänä on kirjailijan omia ja Tiedekeskus Heurekan vinkkejä. Asia, jota jäin hieman kaipaamaan, on runsaampi kuvitus; kirjassa on ainoastaan hyvin vähän piirroksia. No, toisaalta kirja kannustaa dokumentoimaan itse piirtämällä, kirjaamalla ja kuvaamalla.
Kirjan tiedeleikit ovat sovellettavissa lapsen ikätason mukaan. Eniten kirja mielestäni  antaa esikouluikäisille tutkijoille. Kirjan yhtenä tarkoituksena on innostaa myös kasvattajaa kokeilemaan ja tutkimaan – heittäytymään rohkeasti tiedemaailmaan leikin kautta –  ja siinä se onnistuu mainiosti.
Yhteistyössä Varhaiskasvatuksen Tietopalvelun kanssa.
Täältä kaikille Päiväkodin elämää-lukijoille erikoistarjous Tiedeleikkejä pikkututkijoille-kirjasta. https://www.varhaiskasvatuksentietopalvelu.fi/746854866.html