Kuinka kivet syntyvät

http://mommaowlslab.blogspot.fi/2012/01/science-thursday-crayon-rocks.html

blogisivusto antoi hienoja ideoita selvittämään vastauksia lasten kysymyksiin.

Ihastelemme retkikuvia torstaina

Muutamia pulmatehtäviä mikä ei kuulu joukkoon, mitä näillä asioilla on yhteistä. Malmikiviä, metallipurkkeja, auto ym vastaavanlaisia tehtäviä.

Perheet ovat retkeilleet ihailtavasti hankalapääsyisiinkin kohteisiin: Linnavuori, Pirunkellari, Koiravuori, Vammonniemi sekä Kuppikivet tulleet seikkaillessa tutuksi. Huomenna lapset esittelevät
retkiensä valokuvia toinen toisilleen.

Lapset ovat suunnitelleet lautapeliä aarteiden etsimisestä. Monia hyviä ideoita: valokuvia, tutut retkipaikat, historiaa, ametistin kuva, spektroliitin kuva, kullan kuva.

kiven etsinnässä 1.10.2014

Aarrelaatikot ovat täyttyneet kivistä, on kiviä Saimaasta, soramontulta ja harjulla kulkevan polun viereltä. Lammen pohjassa näkyi vain saven kaltaista pohjaa. Onkohan siellä kiviä?

Yksi lapsista oli seikkailut isänsä kanssa Viialassa Pirunkellarissa ja saimme ihailla hienoja kuvia tältä reissulta. Tutkimme olisiko Taipalsaarella kiviä tai kallioita joihin voisi retkeillä. Vammoniemestä löytyi paikka jota kutsutaan kuppikallioksi, kuulosti mielenkiintoiselta. toivon pääseväni tutustumaan paikkaan, jospa saisi jonkun lapsista kaveriksi.

 kuva Suurlammen rannalta

Tänään löysimme toisen suuren karttaan merkityn kiven. Onneksemme koululaisia oli suunnistamassa ja saimme heiltä apua. Kivi maastoutui syksyiseen luontoon merkillisen taitavasti. Jokainen sai kivetä kiven huipulle, tuntui korkealta!
Hankasimme kiven kuvioita paperille, mittasimme kumpi oli lämpimämpi ihmisen suu vai kivi. Kiven pinta oli 10 astetta ihmisen suussa oli 32 astetta. Saimaan rannassakin mittasimme myös veden lämpötila oli 10 astetta.

http://www.taipalsaari.fi/fi/matkailu/nahtavyydet/linnavuoret-ja-kalliomaalaukset

Haaveilemme videopäiväkirjasta

Saimme Saimaan mediakeskuksesta lainaksi Ipadin ja opettelimme videokuvausta lasten kanssa.
Lapset kertoivat aarrekivistään ja kiteytymiskokeesta. Book Creator- ohjelma tuli myös tutuksi.
Olympialaisissa oli aivan uusi laji. Työnsimme kuulaa, ei sittenkään vaan esikoululaispojan löytämää pallon muotoista kiveä. Toimi oivallisesti yhtenä olympialaisten lajina.

Kiteytymiskokeen tulos ja kivitutkimuksien jatkoa

Kuinka tippukivet syntyvät? Kiteytymiskoe suolalla. Nyt kokeemme oli onnistunut Linnunlaulun ryhmässä. Ketunleivät sekoittavat kokeen vielä uudelleen.
Etsimme tänään kartan avulla suuren kiven ja koputtelimme sitä vasaralla. Osa lapsista sai aikaan kipinän. Kivi oli jostain kohdin ruskea ja toisesta kohtaa harmaa. Sen pinnalla kasvoi vihreää sammalta.

Pyöritimme pallon muotoista aarrekiveä alas rinnettä. Kiveä oli vaikeaa kuvata videolle. Se pyöri nopeasti. Rannassa tutkimme kellumista puupaloilla, muovailuvahalla, näkinkegillä, kivillä, muovisella korkilla ja lajittelimme esineitä ja asioita kelluu-ei kellu ruutuihin hiekkarannalle.
Saimaan vesi oli 15 asteista. Suurlammen pinnalla oli höyryä.

Pihalta löytyi punertava kivi, jossa oli reikiä. Voiko toukka syödä reikiä kiveen? We found a stone which had little holes everywhere. Is it possible that worm can eat itself through the stone? 5 year old children and 6 year old children were not sure about that.

5v poika muotoili kiven naputtamalla sitä toisella kivellä, kivestä tuli sydämen muotoinen. Mikä muotoilee kiviä luonnossa? Saa nähdä tutkimeko kiviä tulevana vuonna? Aarrepäivänä eli show and tell- päivänä molemmilla esikouluryhmillä oli aarteena kiviä.

kiteytymiskoe

Sekoitimme sokeria kiehuvaan veteen.  Veteen laitoimme paperiliittimen joka oli kiinni tikkuun sidotussa langassa. Viikossa veden pinnalle kiteytyi jäämäinen kalvo.
Kokeilimme saman kokeen suolalla. Taas lapset saivat seikoittaa kiehuvaan veteen nin paljon samaa ainetta kuin siihen mahtui. Paperiliitin kiinnitettiin lankaan ja lanka puutikkuun. Muutamassa päivässä paperiliittimen ympärille alkoi kiteytyä suolakiteitä.

Samalla tavalla magmakivet syntyvät sulan kiviaineksen eli magman kiteytyessä maankuoren syvyyksissä tai maanpinnalla. Maanpinnalle purkautuvaa sulaa kiviainesta sanotaan laavaksi. Magma jähmettyy kiveksi paineen ja lämpötilan laskiessa.

Pihamaalla kivitukijat ovat halkaisseet kiviä ja huomanneet eroja kivien halkeamisessa. Olemme myös tutkineet kivien pintalämpötilaa.

Etsimme luonnosta värejä värikorttien avulla  ja lajittelimme löytämämme luonnonmateriaalit kankaan päälle.

Tiistaina aiomme saada kiven pomppimaan

Oletko koskaan  saanut kiven pomppimaan veden pinnalla? Tiistaina 9.9.2014 meidän olisi tarkoitus saada kivi pomppimaan.
Miksi kivi sitten pomppaa vedestä eikä uppoa?  Kiven pitää osua juuri oikealla tavalla veden pintaan, että  leipien heitto onnistuisi.
Vedellä on  ominaisuus, jota kutsutaan pintajännitykseksi. Pintajännityksen avulla vesimittarit ja vesikirput pysyvät veden päällä sen sijaan että uppoaisivat. Veden pintajännitys ja heitetyn kiven kulma veteen nähden vaikuttavat  onnistuuko leivän heitto vaiko ei. Kiven pyörimisnopeudellakin on oma vaikutuksena. Katsotaan kuinka onnistumme.

Kivitutkimuksia 2014

Metsäretkellä 6v pojan jalkojen alta lähti pyörimään pallo.
 Kun poika juoksi sen luo mäen alle, huomattiin että kyseessä olikin kivi.
 Pallon muotoinen pyöreä kivi. Sen jälkeen löysimmekin monta hienoa kiviaarretta.
On siis selvää että tutkimme tästä päivästä alkaen kiviä.
Naapuriryhmämmekin löysi pihalta samaan aikaan salmiakin muotoisen kiven. Yhteiset tutkimukset voivat siis jatkua.

Kysymyksiä: Kelluuko kivi?
                      Voiko kivi ollakin tykinkuula? Mitä ainetta tykin kuulat olivat?
                      Miten kivestä tuli pallo?
                     

Mietimme vastauksia?

Miksi vesi vaahtoaa lätäkössä, lammessa ja järvessä?
Lätäkkö näyttää pieneltä ja matalalta, miten veden syvyyden voi mitata? Saapasta on kokeiltu ja huomenna kokeilemme uusia mittalaitteita.
Lakkaavatko hiukset kasvamasta, jos niitä ei kastele?

Onko lumpeen kukka yöllä kiinni? Sadesäällä kukka oli nupussa, mutta edellisellä kerralla se oli aurinkoisena päivänä auki.

valokuvaajana viikon 35 esikoululainen, vesi +17 C

Mielenkiintoinen huomio oli, että vesikiikarimme kellui. Samoin kaarnanpala. Myös vesimittarit näyttivät pysyvän veden pinnalla.

 

Keräämme ja havinnoimme lasten ihmettelyn aiheita ja kysymyksiä

Uutta tutkimusaihetta etsitään
Elokuu alkoi ja uuden ryhmän myötä uusi tutkimusaihe odottelee nurkan takana, emme vain vielä tiedä mikä. Viime viikolla ihmeteltiin jo näkeekö pilven väristä, että siellä on paljon vettä. Jos Saimaanharjun kohdalle sataa paljon, kuin saavista kaataen, sataako Lappeenrannassa vähemmin. Onko pilvi vaihtanut väriä pudotettuaan vettä alas.

Retkellä ihmeteltiin lammen lumpeita. Ovatko lumpeet olleet aina lammessa. Onko lammessa asunut joku eläin, joka on syönyt lumpeet viime vuonna? Mikä syö lumpeita.

Kuinka pieni puro voi kuljettaa paljon koivun urpuja, lehtiä ja kiviä.

Vesitutkimuksia

Mitä vesi on? Asumme lähellä Saimaata. Kotikuntamme Taipalsaari on saari. Vesi kuuluu lasten lähiympäristöön. Lapset olivat havainneet veden korkeuden vaihtelun kesän aikana.

Viikoittaiseksi retkipaikaksi valitsimme Syvälahden poukaman. Havainnoimme myös Suurlampea retkillämme. Samassa paikassa valokuvattiin joka tiistai ja mitattiin veden lämpötilaa. Mittaaja ja valokuvaaja oli kukin esikoululaisista vuorollaan. Veden lämpötila aleni. Lapset innostuivat mittaamaan veden lämpötilaa myös vapaa- ajallaan. Lapset toivat tutkimustuloksiaan esikouluun. Havaitsimme että eri puolilla Saimaata veden lämpötila ja veden väri oli erilaista. Lapset haaveilivat että saisivat veden läpinäkyväksi.

Kokeilimme erilaisia tapoja puhdistaa vettä. Rakensimme haihduttamiseen ja suodattamiseen perustuvat vedenpuhdistamot. Lapset saivat rakentaa, kokeilla ja soveltaa laitteitaan. Mikrokuituliinat, käsipyyhkeet ja monenlaiset kankaat päätyivät mukaan kokeiluihin.

Tutkimme veden eri olomuotoja. Mittasimme jään ja lumen lämpötilaa. Tutkimme kellumista, veden läpinäkyvyyttä ja lapset dokumentoivat tutkimuksiaan valokuvaamalla sekä piirtämällä.

 

Taustatiedot:
2012 Saimaan alueella satoi enemmän kuin koskaan vuoden 1911 jälkeen. Suuri sademäärä nosti vedenpinnan poikkeuksellisen korkealle. Lapset olivat havainneet veden pinnan kohoamisen: "jalat eivät tutussa rannassa yletä pohjaan, tutun tähystyskiven yli voi uida, hiekkarannan kivi siirtyy aina vain kauemmas rannasta, laituri on veden alla."

Jokainen on juonut vettä, uinut vedessä, Saimaa kuuluu lähiympäristöön. Sukeltaessa, havinnoidessa ja valokuvatessa vettä ja veden asukkaita sekä kasveja haluaisi nähdä kaiken kunnolla. Kaikkialla Saimaalla vesi ei ollut kirkasta ja läpinäkyvää. Maaveden vesi oli ruskeaa ja sameaa. Suuren Saimaan vesi näytti aivan juomavedelle, niin kirkasta se oli.

Resurssit:

Projektin toteuttivat esikoululaiset Linnunlaulun ja Ketunleipien ryhmissä. Lapset valokuvasivat ja dokumentoivat tutkimuksiaan myös piirtäen. Kerran viikossa kumpikin ryhmä retkeili metsässä ja Saimaan sekä Suurlammen rannalla tutkimassa vettä. Myös kuralätäköt tutkittiin tarkoin. Projektiin käytettiin viikoittain aikaa myös esikoulun sisätiloissa. Lapsilla oli meneillään omia kokeita, joita he jatkoivat päivittäin.

Lapset toimivat mittaajina vesilämpömittarin avulla, lämpötila havainnollistettiin palikkapylväänä. Projekti alkoi 22.08.2012 ja päättyi 14.2.2012.

Toteutus

Esiopetusryhmän kasvattajat tarjosivat lapsille mahdollisuuden tutkimiseen. Veden tutkimista pidettiin tärkeänä myös lasten luontaisen veteen liittyvän kiinostuksen vuoksi, tutkitaan yhdessä turvallisesti. Tutkimus eteni lasten ideoiden, innostuksen ja lähdekirjallisuuden inspiroimana.

Tulokset:

Veden lämpötila laski joka kuukausi. Käsi ei ollut luotettava mittari. Tarvitsimme vesilämpömittarin.
28.08.2012 17, 8 °C
06.09.2012 14,7 °C
16.09.2012 14,5 °C
19,09.2012 11,4 °C
25.10.2012 6,4 °C
31.10.2012 4,3 °C
14.11.2012 0 °C
14.12.2012 0°C

 Esikoululaisten ajatuksia vedestä: "Puhdas vesi ei maistu miltään. Veden tuntee suussa kun juo vettä.
Vettä tarvitaan kun käy pesulla. Vedessä on hyvä osata uida, mie osaan jo kellua. Kellumiseen vaikuttaa miten tiukassa se aine on, se on niinku tiivistä, mutta ei ilmaa täynnä. Veden voi nähdä sumussa, sateessa, järvissä, joissa, puroissa, pilvissä, vesihöyryssä, hämähäkin verkossa, kasvin lehdellä.
Veden voi kuulla järven pintaan ropistessa, katon ropinana tai sateenvarjon ropinana. Puro lorisee, joki kohisee, järvi liplattaa, lumi humahtaa alas katolta. Puhdas vesi ei haise, uima- altaan vesi tuoksuu kloorilta.
Likainen vesi voi tehdä huonon olon. Ihminen tarvitsee puhdasta vettä joka päivä. Puhdas vesi on läpinäkyvää, ei maistu eikä tuoksu miltään. Vesi voi olla likaista, vaikka se näyttää puhtaalta. Saippuavettä ei voi juoda. Veteen voi hukkua. Heikot jäät ovat vaarallisia."

Johtopäätökset: Esikoululaiset: "Vesi on mielenkiintoista. Vesi on tärkeää ihmiselle. Kotiympäristön veden pitää olla puhdasta.On hienoa, että Suomessa on kirkkaita järviä, niistä pitää huolehtia."

Lapset rakensivat kaksi erilaista vedenpuhdistamoa. Lasten mielestä järveä voisi puhdistaa laittamalla paksun mikrokuituköyden puhtaasta järvestä likaisempaan. "Siirtäisi veden vähäksi aikaa pois, puhdistaisi pohjan ja laittaisi veden takasin." Suurta kuppiakin Maaveden pohjalle mietittiin ja haihduttamalla puhdistamista.

Lapsia mietitytti: "Jos Suomessa sataa todella paljon ja avruudesta ei tule maapallolle varmasti vettä, onko vesi silloin pois toisesta maasta? Onko jossain siksi liian kuivaa, kun Suomessa sataa liikaa? Voiko pilviä siirtää tullimyllyillä puhaltamalla tai helikopterilla?"

Tutkimukset jatkuvat: haaveena jäädyttää saippuakupla, mitata lumiukon lämpötila

Lähdeluettelo:

Hauskaa tiedettä Tammi 1994 Angela Wilkes
Luontoelämysten Suomi, Otavamedia Oy 2011 Jouni Laaksonen
Luonnontutkija Jennings Terry, Liukkonen Päivikki, readme.fi 2011
Salaisuuksien luonto Seppo Parkkinen WSOY 2012
Paluu Saimaalle Juha Taskinen, WSOY 2009
Saimaanorppa, Suomen luonnonsuojeluntuki ry
Suur Saimaa, Mikko Nikkinen, Storymakers
Unelma Saimaasta Juha Taskinen, WSOY 2009
365 helppoa luonnontieteellistä koetta, hf.ullmann 2008
Toiset 365 helppoa luonnontieteellistä koetta, hf.ullmann 2009
Etelä-Saimaa sanomalehti, säähän ja veteen liittyvät uutiset elokuusta joulukuuhun

 

 

Arviointi jonka saimme :Työn nimi: Vesitutkimuksia

 

Tekijät:  Ketunleivän ja Linnunlaulun esikoululaiset, päiväkoti Metsäpolku

Ohjaajat: Kirsi Rehunen, Sanna Kolhonen

Oppilaitos: pk Metsäpolku, Taipalsaari

Ongelman hahmottaminen, rajaus ja käsittely

 Päiväkoti Metsäpolun vesitutkimukset keskittyvät erinomaisesti aiheeseensa ja samalla teema on pysynyt hyvin rajattuna. Vesiteemaa on käsitelty monipuolisesti systemaattisesta havainnoinnista (veden lämpötilan muutosten vaikutukset ja muutoksen seuranta kahdessa eri kohteessa), veden puhtauden ja puhdistamisen tutkimiseen. Lämpötilaltaan erilaisten vesien tiheyseroja samoin kuin kellumiseen vaikuttavia tekijöitä on havainnollistettu. Aihetta on dokumentoitu lisäksi valokuvaamalla samaa rantaa viikoittain sekä kuvia on otettu myös veden alta. Näin tähän tutkimukseen sisältyivät sekä tarkan havaintojen teon harjoittelun että luonnontieteellisten kokeilujen osuudet.  Lisäksi lapset ovat saaneet kokemuksia siitä, miten eri tavoin tietoa voi hankkia.

 

Raportoinnin taso

 

Vesitutkimusraportista saa hyvin käsityksen hankkeen vaiheista ja tapahtumista.  Raporttiin liitetyt kuvat kertovat omalta osaltaan lasten sitoutuneisuudesta ja kiinnostuksesta aihetta kohtaan. – Väliotsikointi parantaisi raporttia vielä selkeämmäksi.

 

Oman työn osuus, innostus ja omaperäisyys

 

Päiväkoti Metsäpolun esikoululaiset Ketunleivän ja Linnunlaulun ryhmissä ovat olleet innokkaita vesitutkijoita. Näiden lasten omaperäiset kokeilut veden puhdistamiseksi ovat saaneet lapset pohtimaan puhtaan veden merkitystä laajemminkin. Lisäksi aiheen käsittelyssä on käytetty monia havainnollistavia keinoja veteen liittyvien ilmiöiden kuvaamiseksi. Lämpötilojen mittaukset integroituvat matematiikkaan ja lämpötilamuutosten esittäminen multilink - palikkapylväiden avulla sekä veden määrän ja tilavuuden vertailu erikokoisia ja -muotoisia purkkeja käyttäen havainnollistavat hienosti kyseisiä ilmiöitä. Edellä mainitut esimerkit kuvaavat hyvin hankkeen innovatiivista puolta.

 

Lasten ikä ja hankkeen toimintatavat

 

Hankkeen toteutustavat sopivat erinomaisesti esikouluikäisille lapsille. Lapsiryhmien opettajat ovat antaneet tilaa lapsien omille ideoille ja kokeiluille, mutta samalla he ovat tuoneet uusia näkökulmia lasten olemassa oleviin käsityksiin ja tietoihin sekä tiedonkäsittelyn taitoihin.  He ovat tukeneet lasten innostusta ja mahdollistaneet aiheen monipuolisen käsittelyn vierailuineen sekä oppiainerajat ylittävine tehtävineen.

 

Suosittelen lämpimästi päiväkoti Metsäpolun vesitutkimusten palkitsemista Tutki, kokeile ja kehitä kilpailun esi- ja alkuopetuksen sarjassa.

Äänitutkimuksia 2009 -2010

Päiväkoti Metsäpolun Ketunleipien ja Linnunlaulun lapset voittivat  jaetun ensimmäisen sijan Äänitutkimuksillaan Tutki, kokeile, kehitä - kilpailussa

 

Ihmisestä, koneista, soittimista, esineistä lähtee ääni. Korvalla kuultava koputus kuulostaa erilaiselta korva kiinni pöydässä kuin korva irti pöydästä. Kulkeeko ääni pöytää pitkin? Päiväkoti Metsäpolun Linnunlaulun ja Ketunleipien esikouluryhmät tutkivat ääntä lasten aloitteesta. Lapset naputtelivat ja koputtelivat puupölkkyjä, pöytiä, lämpöpattereita ja innostuimme miettimään mitä ääni on. Äänitutkimukset alkoivat elokuussa 2009 ja jatkuivat helmikuuhun 2010.

 

Pihan putket muuttuivat torviksi, stereokuulokkeiksi ja puhelimiksi. Leikin ohessa huomasimme, että äänellä on erilaisia voimakkuuksia. Kova ääni tuntuu korvassa huonolta ja korvat täytyy suojata.

 

Soittimia ja puupalikoita havainnoimalla lapset keksivät oma- aloitteisesti, että eripituisilla puupalikoilla, eripituisilla putkilla ja eripituisilla metallin paloilla on koputellen tai puhallellen eri ääni. Lyhyestä palikasta lähti korkea ja pitkästä matala ääni. Myös kiinnipitotekniikka vaikutti ääneen. Kapulasta piti pitää löysästi kiinni.

 

Ryhmämme viulun soittaja tiesi viulun kielen värähtelevän soitettaessa. Lapset huomasivat tammenterhojen pomppivan rummulla, kun Teo soitti rumpua. Värähtelevätkö kaikki soittimet? Kokeilimme triangeleja, bassopaloja, rumpuja.  Aina, kun lapsi esitti kysymyksen, selvitimme vastausta kahdessa ryhmässä. Mikael halusi rakentaa kitaran ja yritti tehdä sitä puupaloista ja langasta. Ei onnistunut. Ideoimme yhdessä. Rakensimme ja kokeilimme. Langat teimme kuminauhasta - se värähteli. Laatikon kanteen leikattiin aukko, niin kuin kitarassa on. Kielet eivät soineet. Laitoimme laatikon pohjan paikoilleen. Kitara ei soinut! Mitä puuttui – varsi, keksivät lapset. Varsi oli ontto putki, nyt kitara soi. Kun kieltä painoi eri kohdista, ääni muuttui.

 

Ongelma: Lapset halusivat pyytää Linnunlaulun poikia Ketunleipiin leikkimään, mutta kännykällä ei saanut soittaa. Lapset olisivat halunneet tietää miten kännykkä toimii, mutta emme löytäneet vastausta. Lähetimme kysymyksen Etelä- Saimaa lehteen sanomalehtiviikon kysymyspalstalle ja saimme  lehteen vastauksen. Lapset toivat muoviputket sisälle ja teippasivat pahviputkia lisäksi ja juttelivat putkipuhelimella kahden ryhmän välillä. Milja tutki kulkeeko ääni ohuessa putkessa. Suppilon avulla ääni kuului hyvin pilliä pitkin. Ääni kulki myös puuvillalankaa pitkin, kun kuunteli muovipurkista. Mutta ei muovipäälysteistä kuparilankaa pitkin. Venla keksi, että keskuspölynimurin putkia pitkin voi jutella, lapset kokeilivat vanhempineen tätä kodeissaan.

Koulun pukuhuoneessa, sorakuopan luistelukentällä ja vessassa kaikui. Mitä kaiku on? Missä kaikuu? Lapset huutelivat eri huoneissa ja huomasivat että tyhjissä, kovalattiaisissa ja kovaseinäisissä huoneissa kaikui. Mutta, kun huoneeseen vei maton lattialle, kaiku hävisi.

 

Opimme, että ääntä synnyttävillä esineillä on jotain yhteistä. Esine värähtelee. Puhuessa ja pitäessä sormia kaulan alaosassa, huomasi että äänihuuletkin värähtelevät. Ihmisen ääni syntyy äänihuulissa. Flunssassa ääni on joskus käheä. Värähtelevä esine synnyttää äänen joka etenee ilmassa. Ilma on ainetta, sitä ei näe, mutta alassuin olevassa lasissa paperi ei veteen laitettaessa kastu, kun vettä ei mahdu ilman kaveriksi.  Lapset tiesivät että avaruudessa ei ole ääniä, siellä ei ole ilmaa jossa ääni kulkisi. Vettä pitkin ääni kulki erinomaisesti, jäätä pitkin aika hyvin, lunta pitkin huonosti ja maastossa huonosti. Selvitimme asian huutelemalla harjumaastossa ja yli Suurlammen.

Opimme, että kova pinta lähettää äänen takaisin, ja sitä kutsutaan kaiuksi.

Pahvilaatikkoon lapset suunnittelivat Taipalsaarelle esikoulun jossa huoneesta toiseen voi jutella seinässä olevia putkia pitkin, eikä tarvita sähköä. Huoneissa kannattaa olla jotain pehmeää vaikka matot muuten kaikuu.

Kivitutkimukset

Päiväkodin pihalta löytyi hienoja erivärisiä kiviä. Esikoululaiset keräsivät kiviä ja esittelivät aikuisille. Kiviä talletettiin luontohuoneen hyllylle ja lapset veivät niitä koteihinsa.

Lasten ennakkokäsityksiä kivistä
Kivitutkimuksemme alkoi syyskuun alussa v.
2010. Kivitutkimuksen aluksi selvitimme, mitä lapset tietävät kivestä, mitä
heille tulee mieleen sanasta kivi. Vastauksia mietittiin ja mm. tällaisia
vastauksia tuli: "kivestä voi tulla tulipalo", "tulee mieleen tuli, voi tehdä
tulta ja hakata yhteen", " kivestä voi löytyä timantteja", "vasaralla voi
murskata kiviä", " tulee hajua kun hakkaa", "tulee valkoinen naarmu", "kiviä
voi maalata, läpinäkyviäkin kiviä voi löytää", "terävästä kivestä voi tulla
haava", "ison kiven kun pudottaa varpaan päälle niin sattuu", "kivestä voi
tehdä kodin", "ja tehdään lyhty kivestä, se ei mene rikki", "eiks kivestä tehdä
tiilikin", "kivestä voi tehdä pöytiäkin et laittaa lasin siihen päälle",
"ollaan tutkittu onko niissä mitään arvokasta, kultaa tai timantteja".

”Kivi voi kimaltaa.  Jollakin kivellä voi värittää. Kiveä voi veistää vasaralla ja taltalla.”

Seuraavana päivänä lapsilla oli kotoa tuodut suojalasit mukana ja ne laitettiin silmille kivien naputtelun ajaksi.

Päiväkodin suojalasit olivat myös ahkerassa käytössä. Osa kivistä oli pyöreitä, osa rösöreunaisia. Jotkut kivistä olivat painavia, vaikka toinen samankokoinen oli kevyt. Miksi kivet ovat eri painoisia? Miksi joku kivi lohkeaa ja toinen kivi ei?


Lapset toistivat kokeilujaan ja saivat tulokseksi: Jos kivessä on pieni viiva tai halkeama kivi halkeaa.

Kevyt kivi halkeaa helpommin kuin painava. Kivi voi olla sisältä eri värinen kuin päältä. Samassa kivessä voi olla vaaleanpunaista, harmaata, mustaa ja valkoista. Ihan kuin ne olisi sekoitettu, mutta miten kovia aineita voi sekoittaa. Onko kivi ollut joskus kuin taikinaa. kiviä on siis erilaisia, erivärisiä, erilajisia.

Aarrekivet
Jokainen lapsi sai etsiä kotipihalta, päiväkodin pihalta tai mistä
vain ulkoa itselleen aarrekiven. Aarrekivi oli lapsen mielestä erityisen hieno
ja arvokas, siinä oli jotain erilaista kuin muissa kivissä. Aarrekivet koottiin
ryhmätilan seinällä olevaan lokerikkoon, josta niitä pystyttiin tarkastelemaan
ja tutkimaan. Jokainen sai kertoa mistä oli oman aarteensa löytänyt ja miksi se
oli erityinen. Mietimme myös mikä aarrekivissä oli samanlaista ja mikä
erilaista. Samanlaista oli se, että kaikki ne olivat kiviä ja kovia pinnaltaan.
Erilaista kivissä oli niiden pinta, koko, väri, muoto ja kiiltävyys. Lapset
toivat kaikenlaisia aarrekiviä päiväkotiin ja olivat innoissaan asiasta. Lapset etsivät päivittäin
ulkoillessaan uusia aarrekiviä.

 

Valmistimme sokerista ja vedestä kiteytymiskokeen. Sekoitimme kuumaan veteen niin paljon sokeria kuin veteen liukeni. upotimme veteen paperinliittimen, joka roikkui langasta. Huomasimme että parin päivän kuluttua sokeri alkoi kauniisti kiteytyä paperiliittimen ympärille. Teimme samankaltaisen kokeen suolalla ja vedellä ja liitimme kaksi suolavesipurkkia puuvillalangalla toisiinsa. puoleen väliin lankaa laitoimme solmun. Parissa päivässä solmun kohdalle muodostui valkoinen tippukivi.

Kivien mittausretki
Lapset olivat
16.9. metsämörriretkellä. Reitin varrelta löytyi kaksi suurta kiveä, jotka
mitattiin ja valokuvattiin. Mittavälineenä oli pitkä rullamitta. Kivestä
mitattiin ympärysmitta sekä ristimitta kumpaankin suuntaan ylitse. Suurempi
kivi oli ympärysmitaltaan 820 cm ja ylitse mitattuna kumpaankin suuntaan 412 cm
ja 370 cm. Pienemmän kiven ympärysmitta oli 630 cm ja toiset mitat 360 cm ja
238cm. Kokeilimme myös mahtuvatko kaikki lapset kivelle yhtä aikaa. Hyvin
mahtuivat kaikki 18 eskarilaista samalle kivelle, samoin toisessa ryhmässä kaikki 17 lasta :) Saimme lahjoituksena kaivotyöntekijöille kypärät ja lapset lohkaisivat palat suurista kivistä itselleen. Lapset huomasivat, että kun kiveä iski vasaralla, jostakin kohdista iski kipinää. Jostakin kivi lohkesi helposti, jostakin ei saanut palaakaan irti.

Retken jälkeen tutkimme
Saimaanharjun alueen karttaa ja huomasimme, että karttaan oli merkitty vielä
yksi iso kivi. Teimme uuden retken 24.9 ja kartan ja kompassin avulla löysimme
ympärysmitaltaan suurimman kiven (900cm).
Kysymyksiä heräsi: Miten kivet ovat tulleet keskelle hiekkaista harjua? Ihminen ei ole jaksanut pyörittää kiviä. Kivi voi olla valtava alapuolta ei voi mitata.

                               
Tutkimuskirjallisuutta
Kivien
tutkimusprojektissa käytimme apuna ja tiedonlähteenä geologian
tutkimuskeskuksen julkaisemaa Retkeilijän kiviopasta sekä Merkurius
tietokirjasarjan kirjaa Kivet ja fossiilit. Näiden avulla selvisi mm. millaisia
erilaisia kivilajeja on olemassa ja millaisia mineraalit ovat. Saimme tietää miten foinikialaiset oppivat valmistamaan lasia. Lapset tutkivat innoissaan myös korukiviä ja yhdessä ihmettelimme niiden outoja, vierasperäisiä nimiä. Kivistä innostunut 3 luokkalainen kävi esittelemässä meille kivikokoelmansa ja kertomassa mistä oli löytänyt aarrekiviä.

Katsoimme myös Merkurius tietokerhon videon kivistä ja mineraaleista. Totesimme myös mitä kaikkea kivitutkijan varusteisiin kuuluu. Suojalasit ovat erityisen tärkeät!
Ilman niitä ei voi hakata ja lohkaista kiviä.

Tutkimuksen eteneminen syys-marraskuussa
Alkukartoituksen ja kivien mittausretkien jälkeen päiväkodin piha
oli täynnä innokkaita kivitutkijoita. Yhdessä pihan kulmauksessa oli kivien
tutkimuskeskus, johon kärrättiin kiviä joka puolelta pihaa. Pihalle ilmestyi
myös muutama kivikaivos. Tehtävänä oli kaivaa suuret kivet pois pihalta ja
viedä ne kivien tutkimuskeskukseen. Lapsilla oli erilaisia rooleja: joku kaivoi
kiveä esiin, toiset veivät irtokiviä pois ja osa kärräsi hiekkaa/soraa pois
kaivoksesta. Kaikki halukkaat saivat osallistua kaivostoimintaan. Ja halukkaita
oli niin paljon, että pihalle ilmestyi monia kaivoksia.

Kaivokset olivat syviä kuoppia, joiden ympärillä oli nauha valtauksen merkkinä ja turvallisuussyistä. Lapset tekivät myös liikennemerkin: Työmaa- alue pääsykielletty. Maan alta löytyi useita sileitä suuria ja pieniä kiviä. Emma ihmetteli, mikä kivet oli hionut kun korkean harjun päällä ei ole vettä. Jasse arveli että vettä on ollut, mutta se on mennyt lampeen ja Saimaaseen.

Kivikaivostoiminta
herätti useita kysymyksiä kivien tutkimiseen liittyen. Monet miettivät sitä,
miksi toiset kivet ovat ihan sileitä. Totesimme yhdessä, että kiviä voi hioa.
Mietimme, miten luonnonkivet hioutuvat, mitä siihen prosessiin tarvitaan.
Tutkimme asiaa ja totesimme, että kivien hiomiseen tarvitaan ainakin vettä ja
hiekkaa. Lisäksi voisi käyttää apuna jonkinlaista hiomakonetta. Tästä
innostuneina lapset suunnittelivat omat kivenhiontalaitteet, joista he
piirsivät kuvat. Useammassakin kuvassa oli jonkinlainen pyörivä osa, jossa
kivet olivat veden seassa. Toinen yhtä suosittu oli laite, jossa kivet menevät
putkea pitkin veden ja hiekan kanssa ja samalla hioutuvat sileiksi. Lapsilta
tuli taitavia oivalluksia! Eni rakensi monta kivienhiomislaitetta, mutta aina kun hän sai laitteensa kovaan vauhtiin magneetin ja kuulan varassa, laite sinkoutui vesineen ja hiekkoineen ympäri huonetta. Veden paino sai laitteen sinkoutumaan ja laite meni rikki. lasten mielestä vesikouru jossa oli hiekkaa ja virtaavaa vettä oli sittenkin paras laite. jos halusi säästää vettä voi laittaa vedellä, hiekalla ja hiottavilla kivillä täytetyn rasian superlonpallon sisälle pyörimään. Palloa potkittaisiin ympäri pihaa. Perttu suunnitteli laitteen jossa pyörä pyöritti hiekkapaperia kiveä vasten.



Lapset suunnittelivat kivien kuljetus ja louhimiskoneita rakennussarjojen osista.


Kävimme syyskuussa kivien keruu reissulla metsässä,
jossa jokainen sai kerätä kolme tutkimuskiveä. Päiväkodilla lajittelimme kivet
ja tutkimme niistä ominaisuuksia. Lomakkeelle merkittiin hymynaama, jos väite
oli tosi kyseisen kiven kohdalla ja "mökötysnaama" jos väite ei ollut tosi.
Väitteet olivat: kiiltää, naarmuttaa selvästi lasia ja tarttuu selvästi
magneettiin. Lisäksi jokaisesta kivestä merkittiin ylös väri, sulakkeen pintaan
irtoavan jauheen väri ja kiven muoto. Lapset olivat innokkaita tutkijoita ja
varsinkin lasin naarmuuntuminen ja sulakkeen pintaan irtoavan jauheen väri
kiinnosti kovasti. Huomasimme, että kivissä oli erilaisia ominaisuuksia. lasten
harmiksi mikään kivistä ei tarttunut magneettiin. Linnunlaulun ryhmän Moona oli löytänyt kiven johon tarttui magneetti. Mietimme miten on mahdollista, että magneetti tarttuu juuri siihen kiveen.
Lapset keksivät aika nopeasti vastauksen, kivessä on rautaa.

Tutkimuksemme
eteni aluksi huimaa tahtia ja lapsista tuli todellisia kivitutkijoita. Osa
lapsista osallistui ulkoiluaikaan suurien kivilyhtyjen tekemiseen. Lyhtyjen
alustana oli suuri keraaminen lattialaatta, jonka päälle kivet kiinnitettiin
betonilla. Kivilyhdyn periaate oli sama kuin lumilyhdyssä.  Kivilyhdyt tuikkivat
joulukuun alussa päiväkodin joulujuhlassa, joka pidettiin ulkona.

Ratsastustallilla käydessämme näimme kuinka maneesin rakennuksen tieltä oli räjäytetty suuri kallio. Päiväkodin keittäjä toi lapsille kivijauhoa porakaivon teon jälkeen. Jauho oli harmaata ja hienojakoista. Lapsista oli outoa että kallion sisältä voi löytyä vettä.



Valmistimme Tatun ja Patun Suomi- kirjan ohjeen mukaan Suomen. Tarvitsimme kalliota (suuri kivi = peruskallio), savea, moreenia, hiekkaa ja turvetta suoksi. Veimme suuren astian vettä pakastimeen jäätymään jääkauden jääkerrokseksi. Nostimme Suomen pihalle loivaan rinteeseen ja jääkauden jääkerroksen Suomen päälle. Näimme kuinka jääkausi vähitellen suli, keräsi hiekkaa sulamisvesien mukana harjuiksi Etelä-Suomeen ja muodosti tuhannet järvet. Milla oli tyytyväinen keksimäänsä kokeeseen. Leevi osasi tehdä Suomi- reseptistä hienon piirretyn ohjeen ja kertoa kuinka Suomi tehtiin.

Leevi tiesi, että heidän mökillään on rapakiveä. Anni mietti voisiko sitä hioa. Leevin äiti toi ämpärillisen rapakiveä tutkittavaksi. Kiveä ei voinut hioa, se mureni. Luimme Jokamiehen geologia kirjasta( K. taipale, J.T:Parviainen Jokamiehen Geologia, Kirjayhtymä Oy 1995) rapakiven olevan 1500 vuotta vanhoja. Kirjankin mukaan Kaakkois- Suomessa on rapakiveä, ja siellähän me asumme. Minna, Rasmus, Jere, Leevi ja Emil tekivät rapakivestä parkkipaikan ja autoteitä pikkuautoille.

 

Lapset selvittivät kotona tutkimalla millaisia ovat kodin saunojen kiuaskivet. Joillakin oli pyöreitä luonnosta kerättyjä kiviä. Lapset tiesivät, ettei rapakiveä kannata laittaa kiukaalle, se rapautuisi ja murenisi pieniksi muruiksi. Jonkun kotona kiuaskivet oli juuri vaihdettu, koska ne olivat murentuneet kiukaan alle. ”Miksi te sellaisia kiviä kiukaalle laitoitte, ihmetteli joku.” Mutta selvisi että kivet olivat muuttuneet mureneviksi kiukaalla. Lapset miettivät olikohan rapakivikin muodostunut tähän osaan Suomea kuumenemalla ja jäähtymällä. Joidenkin kotien kiukailla oli kiviä joiden pinnassa oli koloja, joidenkin kiukailla oli sileitä kiviä. Vesi jäi kivien koloihin pihisemään ja sileiden kivien pinnasta vesi sinkoutui löylyn heittäjää kohti.

Lappeenrannan Nordkalk-tehdas järjesti isänpäivänä kiertoajelun
kalkkikivikaivoksessa. innostimme vanhempia viemään lapsia kieroajelulle. Molemmista kiviä tutkivista esikouluryhmistä oli lapsia kiertoajelulla vanhempiensa mukana. He näkivät siellä "dumppereita ja isoja kallioita", "sieltä tuli
yhdestä putkesta sellasta kalkkikivimursketta, pöllysi, oli kolme isoa kasaa",
"sit me saatiin sieltä mukaan oma kalkkikivi", "näin sen kuopan, jossa ne
kaivaa ja räjäyttää" ja toteamus "kalkkikivikaivos oli hieno paikka".” kalkkia laitetaan pelloille ja kalkkikiveä tarvitaan paperitehtaissa.”

Lapsia kiinnosti missä on tai on ollut lähin kaivos. Selvitimme asianTaipalsaarella on ollut Telkkälän kaivos.
Kaivos oli toiminnassa 1969 - 70 ja 1988 - 1992. Yhteensä louhittiin n. 600.000 tonnia ni, cu, (nikkeli-kuparimalmia). Ensimmäisen vaiheen malmi vietiin rikastettavaksi Outokummun kaivoksen rikastamoon ja toisen vaiheen malmi Enonkosken kaivoksen rikastamoon. Siellähän ei ollut kuin poraus, irrotus ja lastaus kaivos työllisti 3-4 miestä. Keväällä kaivoksen luona voisi käydä retkellä.

Marraskuussa mietimme
lasten kanssa mitä he nyt tietävät kivistä. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:
" kiviä putoaa tuolta ilmasta, meteoriitteja, ne hohtaa, kun ne syöksyy läpi ilman", "kivistä voi löytää rautaa, magneetti tarttuu siihen, rautaa voidaan käyttää esineiden tekemiseen", "kivien sisältä
voi löytyä timantteja", " kivistä voi tehdä kaikenlaista", " jonkin kiven
sisällä voi olla metallia", " kivistä voi tehdä kivilyhdyn johon laitetaan myös
betonia", " on olemassa kiviä, joiden sisällä on vettä", "kun laittaa vettä,
hiekkaa ja kiviä niin kivistä tulee sileitä", "kalkkikiviä on olemassa", "
miulla on sellanen kivi jonka nimi on pyriitti", " kiviä voi tutkia
suurennuslasilla" ja "me tehtiin kaivosta, josta kaivettiin kiviä". ”Meteoriititit on suurentaneet planeettojen painoa. Maa on saanut rautameteoriittien törmäyksessä rauta sisuksen.”

 ”Kivien kasvu on hitaampaa kuin ruohon, ihmisen tai puiden ja voi kestää miljoonia vuosia. Suolakiteet ja sokerikiteet kasvavat aika nopeasti.”

 

”Kivestä saamme kaikki metallit ja alkuaineet kuparia kultaa, natriumia. Kivikunnasta tulee monia mineraaleja, kuten vuorisuola, kvartsi tai kalkkikivi. Kivestä saamme myös polttoainetta kivihiilen vuoriöljyn ja uraanin sekä rakentamisen aineita tiilestä betoniin ja ikkunalasiin. Ylämaalta saa spektroliittia, Savitaipaleella tehdään pyöreitä kelluvia kiviä.”

 

”Useimmat meteoriitit ovat peräisin Marsin ja Jupiterin ratojen välistä. Suomesta on saatu talteen monta meteoriittia. Suossa makaava tai kattoon reiän tehnyt kivi on todennäköisesti tullut taivaalta.”

”Kivimeteoriittien pinta on aina tumma. Rautameteoriitit ovat painavia, ne painavat kolme kertaa niin paljon kuin tavalliset kivet. Rautameteoriitit ovat magneettisia. Maassa maannut meteoriitti on ruosteinen. Rautakauden esineet on ehkä taottu rautameteoriiteista. Niitä aseita on laitettu hautoihin.”

”Kivet nousevat jäätyneessä maassa ylöspäin. Siksi niitä on puiden juurakoiden alla, kivet eivät pääse ylemmäs, kun puu tulee vastaan.”

Lopuksi

Kivitutkimus oli mielenkiintoinen projekti, jossa kaikki oppivat uutta.
Lähdimme liikkeelle lasten ennakkokäsityksistä ja koko tutkimus eteni lasten
kiinnostuksista käsin. Lapset kyseenalaistivat asioita ja tutkivat innokkaasti
kiviä. Lapset olivat tutkijoita ja aikuiset yrittivät pysyä mukana
mahdollistamassa ideoita.

Opimme että on erilaisia kivilajeja ja niitä voi käyttää eri tarkoituksiin, kuten kalkkikiveä paperitehtaissa tai maataloudessa. Opimme löytämään aarrekiviä, hiomaan kiviä, havainnoimaan kivistä eri ominaisuuksia ja kulkemaan luonnossa silmät auki, tarkkasilmäinen saattaa löytää malmia. Moni vanhemmista antoi löytämiään ja ostamiaan kiviä esikouluryhmiin tukittavaksi ja osallistui innokkaasti projektiimme lukemalla kivitietoutta lapsilleen kotona.

 

 

Lähteet: K. taipale, J.T:Parviainen Jokamiehen Geologia, Kirjayhtymä Oy 1995

             Tatun ja Patun Suomi Tekijät Havukainen, Aino,Toivonen, Sami Otava 2007

              Geologian tutkimuskeskuksen julkaisema Retkeilijän kiviopasta

              Merkurius tietokirjasarja Kivet ja fossiilit, Helsinki Media 1991

              Merkurius tietokirjasarja,  Jalokivet, Helsinki Media 1991

              Merkurius tietokerho Kivet ja mineraalit, Eyewitness VHS tallenne 1996

Satoi ja satoi. Voiko rännistä tulevaa vettä juoda? Miten veden voi puhdistaa?

 

Usean viikon ajan innostuneet tiedemiehet ja -naiset kehittelivät esikoulun pihamaalle

vedenpuhdistamoa. Veden väriä verrattiin puhdistuskertojen välillä. Ensin suppiloissa oli pelkkää hiekkaa, hiekan lisäksi laitettiin hansikas, hansikas vaihdettiin kankaaseen, hiekka vaihdettiin puhtaampaan.

 

Vesi puhdistui kuljettuaan 3 kertaa 4 suppilon läpi.

 

Tästä tiedeinnostuksemme alkoi <3

Kevään 2014 tapahtumia :

1.
Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Suomen Akatemia järjestävät vuosittain Tiedefoorumin, jossa keskustellaan ajankohtaisista tieteen ja yhteiskunnan välisistä kysymyksistä. Tämänkeväisen Tiedefoorumin teemana on tiedekasvatus ja tilaisuus järjestetäänkin yhteistyössä tiedekeskus Heurekan kanssa tiistaina 27.5.2014 Heurekassa Vantaalla. Tiedefoorumi toimii myös opetus- ja kulttuuriministeriön tiedekasvatushankkeen päätöstilaisuutena. Tilaisuuteen osallistuu mm. korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, ministeriöiden ja tutkimusrahoittajien edustajia.

Kokoamme tilaisuuden yhteyteen esiteltäväksi lasten ja nuorten tiedekasvatushankkeita. Tarkoituksena on ennen keskustelutilaisuuden alkua ja tauolla näyttää konkreettisesti, miten lapset ja nuoret innostuvat tieteestä ja tutkimuksesta.

Tarjoamme tilaisuuden esitellä omaa toimintaanne tilaisuudessa konkreettisesti demon, videon, posterin tai jonkun muun valitsemanne välineen avulla.

Taipalsaarelta esittelijöinä toimivat Iris, Lotta, Aleksi ja Toivo sekä taustatukena Kirsi Rehunen

2. Oppimisen ilo

Lapsilähtöinen tiedeprojektinne on  päässyt karsittuun Oppimisen ilo- ideoiden  kärkiehdokkaiden joukkoon, joista sarjojen voittajat valitaan.

Annamme kaikille kärkiehdotuksille mahdollisuuden esittäytymiseen 9.4. Helsingin Marina Congress Centerissä pidettävässä Pelastetaan koulutus!-tapahtumassamme.

Kärkiehdotuksista kootaan näyttely tapahtumaan, jotta tapahtumamme sadat korkean tason vieraat pääsevät tutustumaan ehdotuksiinne.

Pyydämme teiltä ehdotuksenne esittelyä. Mahdollisia muotoja on kaksi:

1. Posteri. Laatikaa A0 –kokoinen juliste ehdotuksestanne, jossa voitte tekstillä, kuvilla jne. esitellä ideaanne. Postittakaa posteri ensi viikon aikana minulle, alla olevaan osoitteeseeni.

 

2. Video tai PowerPoint esitys. Näyttelyn osaksi tulee myös videoruutu, johon voimme laittaa pyörimään esityksenne/videonne. Videon max. kesto on 5 min. PowerPoint max. 10 diaa. Lähettäkää esityksenne ensi viikolla minulle alla olevaan sähköpostiosoitteeseen.

 

Raati arvostelee kärkiehdokkaat tämän viikon aikana ja voittajat ovat selvillä ensi viikon alussa. (julkisia vasta tapahtumassa) Olen ensi viikon alussa yhteydessä sarjojen voittajiin, koska voittajat kutsutaan tapahtumaan vastaanottamaan palkintonsa pääministeriltä sekä esittelemään ehdotuksensa tapahtuman päälavalle. Molempien sarjojen voittajaehdotus saa esittelyyn aikaa viisi minuuttia. Tilassa on myös mahdollisuus näyttää PowerPointteja, videoita yms. Laitoin tämänkin jo tähän tiedoksi, jotta voitte kärkiehdokkaina jo tähänkin varautua. (Jaakko Salo)

 

3. Luma palkinto

http://www.luma.fi/artikkelit/2827/vuoden-2013-luma-koulut-on-valittu

 

https://www.flickr.com/photos/myscience/sets/72157644625477437/

 

https://www.flickr.com/photos/myscience/14334609246/in/set-72157644625477437/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NFSUN tiedefoorumi Helsingin yliopisto

 

Metkat lastentapahtuman tiedepiste 2013

 http://yle.fi/uutiset/saippuakuplan_salaisuus_on_koostumuksessa/6171391

 

Tapahtuman kävijät vertailivat kahden eri liuoksen koostumusta. Kuplia teimme mattopiiskoilla, kärpäslätkillä ja rautalangasta taivutetuilla renkailla. Tapahtumapaikkana Suurlampi Saimaanharju

Tee-se-itse-kuplat

Resepti 1
- 1,5 dl vettä
- 1 dl tiskiainetta
- 1 tl sokeria/siirappia
- (3 rlk glyserolia, saa apteekista)
- lähde: Elämyksiä kemiasta -työkirja

Resepti 2
- 3 l vettä
- 0,5 kg sokeria
- 0,5 dl tapettiliisteriä
- 2,5 dl Fairya
- vesi keitetään ja sokeri liuotetaan kuumaan veteen
- liuos jäähdytetään ja siirretään ämpäriin
- huoneenlämpöiseen liuokseen lisätään liisteri ja vihreä Fairy
- sekoitetaan hämmentäen ja annetaan seistä yön yli
- liisteri jää usein valmistaessa paakkuiseksi, mutta yön aikana liuos kypsyy valmiiksi
- säilyy joitakin kuukausia suljetussa astiassa.
- lähde: Kemianluokka Gadolin

TUKOKE-FINAALI 2013

Tutki-Kokeile-Kehitä -kilpailun lopputapahtumassa Tiedekeskus Heurekassa 28.3.2013 palkittiin seuraavat työt (mediatiedote palkituista):esi- ja alkuopetussarjassa palkittiin Taipalsaarelaisen päiväkoti Metsäpolun vesitutkimukset

Sarja I

1. palkinto 300 €
Päiväkoti Metsäpolku
Vesitutkimuksia
Taipalsaari
Ohjaajat Kirsi Rehunen ja Sanna Kolhonen

 

https://www.flickr.com/photos/myscience/sets/72157633109289919/

 

https://www.flickr.com/photos/myscience/8613367464/in/set-72157633109289919

 

https://www.flickr.com/photos/myscience/8613368114/in/set-72157633109289919/

 

 

 

Tutkimme vettä syksyllä 2012 elokuusta 2013 toukokuuhun.

Retkeilimme kävellen joka tiistai Syvälahden poukamaan Saimaan rantaan.

Lapset mittasivat veden lämpötilaa ja valokuvasivat. Kuvasimme samaa kohdetta joka tiistai. Veden lämpötila aleni, veden pinta nousi, laski ja nousi taas. Vuodenaika vaihtui kesästä syksyyn ja syksystä talveen.

 

SAIMAAN LÄMPÖTILA 28. ELOKUUTA 17.8 C SAAPPAAN SYVYISESSÄ VEDESSÄ

 

OPETTELIMME VILLEN JA RAIJAN OHJEIDEN MUKAAN HEITTÄMÄÄN KIVILLÄ LEIPIÄ

MIETIMME MIKSI KIVI POMPPAA VEDESTÄ,

 MIKÄ KELLUU JA MIKÄ EI

KUN KELLUVA ESINE KARKASI OSASI NEUVOKAS URHO HEITTÄÄ KIVEN JA TEHDÄ AALTOJA, NIIN ETTÄ KARKULAISKORKKI PALASI RANTAAN.

Tutkimme esikoulussa kellumista eri materiaaleista valmistetuilla kuutioilla ja muovailuvahalla. Millainen muovailuvahavene voi kuljettaa kuution toiselle puolelle pesuallasta? Lapset selvittivät että veneeseen tulee mahtua ilmaa, sen tulee olla kuin kuppi.

 

JERE VALOKUVASI SAIMAATA TORSTAINA 6.09.2012

SAIMAAN LÄMPÖTILA OLI 14,7 ASTETTA, VESI OLI VIILEÄÄ.

Lapset havaitsivat että vesi on peili. Taivas ja vesi ovat saman väriset ja puutkin näkyvät vedestä.Vesi on läpinäkyvää. Puhdasta vettä voi juoda eikä se maistu eikä tuoksu miltään.

 

 Kivi oli ensin maalla, nyt vedessä ja seuraavalla kerralla vielä kauempana vedessä. Missä muualla olet havainnut veden kohonneen? Pohdimme.  Arttu kertoi että jalat eivät yletä pohjaan kesämökin rannassa, Urho kertoi että veneellä pääsee nyt sellaisen kiven yli joka viime kesänä raapi pohjaa, jonkun laituri oli jo kokonaan veden alla. Saimaan pinta on kohonnut. Lapset arvelivat että se johtuu sateesta. Ville mietti onko sade jostain muusta maasta pois, kun Suomessa sataa valtavasti. Jokainen tiesi että vesi pysyy maapallolla, avaruudesta ei sada maapallolle vettä.

 

Lapset mittasivat veden lämpötilaa kotirannassaan ja ihmettelivät kun järven nimi oli kaikkialla Saimaa. Saimaa on siis suuri. Vesi ei kuitenkaan näyttänyt Maavedellä ja Suur Saimaalla saman väriseltä. Maaveden vesi oli ruskeaa, melkein kuin kylmää teetä.

Kuinka veden voisi puhdistaa? Kirkkaassa vedessä sukeltaessa näkisi tutkiakin.

 Haimme vettä tutkittavaksi.

 

Rakensimme vedenpuhdistamoja. Ikkunalaudalla lampun ja auringonvalossa toimi haihdutuspuhdistamo. Suuressa kulhossa oli likaista vettä, keskellä kulhoa kahvikuppi. Kulhon päälle oli venytetty tuorekelmu. Kelmun päällä kupin yllä oli painona kivi. Kuppiin tipahteli hitaasti vesipisaroita, vesi näytti puhtaalta.

 

Vesi kulki astiasta toiseen kangasta ja paperia pitkin.

Ja lika jäi paperiin.

 

 

 Esikoululaiset keksivät siirtää vedenpuhdistamon Kiinni kiipeilyseinään. Hiekkasuppilot kiinnitettiin peräkkäin ja yhdistettiin asianpesukoneen putkilla, vanhalla snorkkelilla ja styroxpalasilla. Vesi puhdistui kuljettuaan kolmen kanisterisuppilon, hiekan ja kankaan läpi. Tätä kokeilemme uudestaan lämpimällä ilmalla.

Pihan vedenpuhdistamo puhdisti Maaveden ruskean veden kirkkaaksi kun vesi kulki kolmen hiekkasuppilon läpi.

Maaveden rannasta, lapsen valokuvaama