Äänitutkimuksia 2009 -2010

Päiväkoti Metsäpolun Ketunleipien ja Linnunlaulun lapset voittivat  jaetun ensimmäisen sijan Äänitutkimuksillaan Tutki, kokeile, kehitä - kilpailussa

 

Ihmisestä, koneista, soittimista, esineistä lähtee ääni. Korvalla kuultava koputus kuulostaa erilaiselta korva kiinni pöydässä kuin korva irti pöydästä. Kulkeeko ääni pöytää pitkin? Päiväkoti Metsäpolun Linnunlaulun ja Ketunleipien esikouluryhmät tutkivat ääntä lasten aloitteesta. Lapset naputtelivat ja koputtelivat puupölkkyjä, pöytiä, lämpöpattereita ja innostuimme miettimään mitä ääni on. Äänitutkimukset alkoivat elokuussa 2009 ja jatkuivat helmikuuhun 2010.

 

Pihan putket muuttuivat torviksi, stereokuulokkeiksi ja puhelimiksi. Leikin ohessa huomasimme, että äänellä on erilaisia voimakkuuksia. Kova ääni tuntuu korvassa huonolta ja korvat täytyy suojata.

 

Soittimia ja puupalikoita havainnoimalla lapset keksivät oma- aloitteisesti, että eripituisilla puupalikoilla, eripituisilla putkilla ja eripituisilla metallin paloilla on koputellen tai puhallellen eri ääni. Lyhyestä palikasta lähti korkea ja pitkästä matala ääni. Myös kiinnipitotekniikka vaikutti ääneen. Kapulasta piti pitää löysästi kiinni.

 

Ryhmämme viulun soittaja tiesi viulun kielen värähtelevän soitettaessa. Lapset huomasivat tammenterhojen pomppivan rummulla, kun Teo soitti rumpua. Värähtelevätkö kaikki soittimet? Kokeilimme triangeleja, bassopaloja, rumpuja.  Aina, kun lapsi esitti kysymyksen, selvitimme vastausta kahdessa ryhmässä. Mikael halusi rakentaa kitaran ja yritti tehdä sitä puupaloista ja langasta. Ei onnistunut. Ideoimme yhdessä. Rakensimme ja kokeilimme. Langat teimme kuminauhasta - se värähteli. Laatikon kanteen leikattiin aukko, niin kuin kitarassa on. Kielet eivät soineet. Laitoimme laatikon pohjan paikoilleen. Kitara ei soinut! Mitä puuttui – varsi, keksivät lapset. Varsi oli ontto putki, nyt kitara soi. Kun kieltä painoi eri kohdista, ääni muuttui.

 

Ongelma: Lapset halusivat pyytää Linnunlaulun poikia Ketunleipiin leikkimään, mutta kännykällä ei saanut soittaa. Lapset olisivat halunneet tietää miten kännykkä toimii, mutta emme löytäneet vastausta. Lähetimme kysymyksen Etelä- Saimaa lehteen sanomalehtiviikon kysymyspalstalle ja saimme  lehteen vastauksen. Lapset toivat muoviputket sisälle ja teippasivat pahviputkia lisäksi ja juttelivat putkipuhelimella kahden ryhmän välillä. Milja tutki kulkeeko ääni ohuessa putkessa. Suppilon avulla ääni kuului hyvin pilliä pitkin. Ääni kulki myös puuvillalankaa pitkin, kun kuunteli muovipurkista. Mutta ei muovipäälysteistä kuparilankaa pitkin. Venla keksi, että keskuspölynimurin putkia pitkin voi jutella, lapset kokeilivat vanhempineen tätä kodeissaan.

Koulun pukuhuoneessa, sorakuopan luistelukentällä ja vessassa kaikui. Mitä kaiku on? Missä kaikuu? Lapset huutelivat eri huoneissa ja huomasivat että tyhjissä, kovalattiaisissa ja kovaseinäisissä huoneissa kaikui. Mutta, kun huoneeseen vei maton lattialle, kaiku hävisi.

 

Opimme, että ääntä synnyttävillä esineillä on jotain yhteistä. Esine värähtelee. Puhuessa ja pitäessä sormia kaulan alaosassa, huomasi että äänihuuletkin värähtelevät. Ihmisen ääni syntyy äänihuulissa. Flunssassa ääni on joskus käheä. Värähtelevä esine synnyttää äänen joka etenee ilmassa. Ilma on ainetta, sitä ei näe, mutta alassuin olevassa lasissa paperi ei veteen laitettaessa kastu, kun vettä ei mahdu ilman kaveriksi.  Lapset tiesivät että avaruudessa ei ole ääniä, siellä ei ole ilmaa jossa ääni kulkisi. Vettä pitkin ääni kulki erinomaisesti, jäätä pitkin aika hyvin, lunta pitkin huonosti ja maastossa huonosti. Selvitimme asian huutelemalla harjumaastossa ja yli Suurlammen.

Opimme, että kova pinta lähettää äänen takaisin, ja sitä kutsutaan kaiuksi.

Pahvilaatikkoon lapset suunnittelivat Taipalsaarelle esikoulun jossa huoneesta toiseen voi jutella seinässä olevia putkia pitkin, eikä tarvita sähköä. Huoneissa kannattaa olla jotain pehmeää vaikka matot muuten kaikuu.