children of Taipalsaari and 70 pupils of Hungary
torstai 3. syyskuuta 2015
keskiviikko 19. elokuuta 2015
August 2015, so it is time to start a new Project. Our group of six year old children is now Puuhiset, like the friend of trees.
August started with big noise of vehicles. It made our teeth tremble. So it was quite clear that we are going to study how the sound, knocking, engine noise travels
all over the floor.
August started with big noise of vehicles. It made our teeth tremble. So it was quite clear that we are going to study how the sound, knocking, engine noise travels
all over the floor.
The rumble
|
of street roller was really exiting when you ear was on the floor and you did not know
|
what made that noice.
photos By children. So what will we do next? |
The ecosystem of learning together.
OPPIMISEN EKOSYSTEEMI
OPPIMISKOHTEEN
JA NÄKÖKULMAN VALINTA
"Oppimisen ekosysteemi
tuo ja
hyödyntää oppilaan oppimisresursseja
ja laajentaa niitä tarvittavalla tavalla.
Kun
ilmiöitä lähdetään tarkastelemaan, on hyvä kartoittaa olemassa olevat ja
projektin puolesta tarjottavat resurssit ja tuoda ne näkyväksi.
Työskentelyn
aikana oppijayhteisölle annetaan mahdollisuus yhdessä hankkia tarvittavia
resursseja ja näin liittää ja kytkeä näitä verkostoja ja resursseja vahvasti
myös koulun/esikoulun
ulkopuolelle.”
http://www.openmetsa.fi/wiki/index.php/Design-suuntautunut_pedagogiikka
tiistai 11. elokuuta 2015
Projects in english
Science together
How do we start with children (process)
In preschool we observe children as they play together and listen their own thinking of
practical problems. By asking questions
children tells us of their own interests. In fact scientific thinking starts the question of a child. After that we discuss together in the
pre-teaching groups: how we can examine/
study the subject. A child is active she/he experiments, builds, examines and
photographs.
When a child asks “could I?”, and refers to
research, doing by hand, positive chores, we say Yes! We build knowledge
together in a community, and we share the results. Knowledge is constructed by the children. By asking
questions and looking for the answers children need to discover or construct
their own ideas.
Adults begin to observe, listen, monitor and writes down the interesting
opinions and questions and observations of each child in a diary. So to say,
adults start to document the children scientific thinking process.
Fostering scientific learning (Edistäminen)
The children can suggest experts, to whom we can
ask for consultation. Sharing expertise creates new knowledge and understanding
that no child in pre-school can gain by his or herself. We visit school classes
for 15 minutes to present our research through animations, constructions and
photos. Everyone shares the responsibility
over the success of classroom.
Scientific project can help child to child
interaction/ making friends
It’s important how children get involved
together in classroom. We think children
should learn to be nice to every kind of people. I think Preschool classroom could be a little
society with its rules made together with children. However, sometimes it is
really hard for some children to get a friend and find out who is interested in
same things as I am.
In our science projects we learn that children
can work together, they are creative and positive when they managed to learn
trough their strengths. One of them knows something, they discuss and share the
information, someone knows a little more and they realize that together they
are wiser than alone, we complement and strength each other.
One important thing in projects was that
preschool teachers, day care nurses and all people working with them in a
classroom are interested in same things:
Developing of science thinking in children let them make
questions as much as possible and support their own skills to find out answers.
By doing scientific thinking together
in a classroom children learn a lot!
How we work together with parents
We report the research
results and research problems to the parents through Wilma (school- internet
connection system) and the kids also research at home.
We support children to
tell their parents about projects and parents can support scientific thinking
to taking part of project. About this you can read more in case stories.
In our classroom for 10
years already, research about the joy of learning has been based on children’s
activity: water purification, friction (how to make a sleigh slide best), rock
study etc.
Our Case stories:
Stone studies
At year 2010 we were playing outside. A 6- year old boy was holding a stone in his
hand, thinking whether or not to throw the stone? Please do not throw the stone
I said, it can be a treasure. Then he started to look for interesting stones.
During the lunch we discussed about stones in classroom. Next day many children
started to do the same: trying to find really interesting stones.
Some of our adults said that it is not allowed
to dig a hole to the ground, someone may get hurt. But it was too late because
the children had decided to build a mine already. They asked me what we need to
warn adults and especially the young people who might come to the Kindergarten
yard at night. Whom to ask? We discussed together about this and I wrote
everything down. Children were thinking:”We should ask policeman/does someone
work at mine/ Lets ask grandfather”. We asked and soon our “stone scientists”
got answers. They need security fence, road signs, so let’s make them!
The digging the ground was the most popular
thing, but children said they also needed trackman and woman, someone was
looking for ore, someone tried to find stones of certain shape, someone tried
to make stones smooth. Someone was sure that she is going to set up a mining
and she promised that the other children can come to work at her mine. I thought
it was up to me to say: Yes, it is possible! I am sure that it is going to
happen!
Children hurried everyday outside to work at
their mines. Children gave ideas what to do next. And we also had really many
stones inside the classroom, it was sometimes little bit chaotic. We needed boxes
and every child brought a box to their treasure stones.
One boy at the age of 12 noticed that pre-school
children were knocking on the rocks with a hammer. He asked what they were doing.
Indeed that schoolboy was also interested of stones and rocks. Next Friday he
came to visit us to the preschool and he hold about 100 stones with him. He
told the names of the stones, how he had found them and children listened
really focused to stories.
One morning and I started my discussion with
children in a classroom:”Dear stone scientists I have invited you here to find
out what kind of stones you have collected.” We look the stones and everyone started
to act like scientist while they tried to find out answers to their problems: Can they make a mark to the glass? Are stones magnetic?
What shapes and colours they can find?
Locally mine Nord Kalk informed in the newspaper
that they had open doors on weekend. We informed every child’s family about
open doors and asked them to visit the mine. I visited also the mine with my
family, and next Monday there were smiling children at classroom who showed
pictures, told how big the trucks were and guess what I also saw you, Kirsi!
They were exciting!
In addition I manage to get children to see the
stone collection of the school. The stone researchers compared they own stones
to those at school. What is similar, what is different? We got treasures from
abroad and children noticed that stones near the seas were different than
stones near the lakes. Children started to build stone grinding machines and
also they build trucks and cars which can transfer stones. We looked how the
stone is marked on the map and wandered at forest looking for the stone with a
map. We found two big stones. How the stones came here? That lead us to think
what is the ridge and what the Ice Age did to our home area.
Forest studies
In Finland we have forest everywhere. Children
asked: Why we have forests, if trees are felled? How there is still trees
everywhere? How the age of the tree is calculated? These questions leaded us
the forest-project at year 2013 – 2014. In
that time we used to visit couple of hours at the same forest every week. Every
Tuesday tree scientists took a photo of their "own" tree, and they study
how the trees change during the year, can you fix the branch with tape, why all
the leaves were yellow this autumn. We send questions to gardeners and to the
man who was the author of forest-book. Docent
Kimmo Saarinen walked with us in a forest and children asked difficult
questions from him. We found out that even the forest professor did not know
everything.
We visited the forest early in the morning when
it was dark outside and also in daylight. The children made movies of insects
of the forest. We had a popular movie Metsän Tarina (Story of Forest) and we
borrowed it children homes to watch movie with parents. We discussed a lot! We
found acorns and made a research what a tree needs to grow, does it need only
water? Every child had their own acorns and at November they got little oak
seedlings to home. We read a book Seven carbon brothers (Seitsemän hiili
veljestä) and it toured every home. While parents read they had two questions
to think: What part of the book was your favourite? Where would you hide if you
were one of the carbon brothers?
Water studies
Year 2012 we spend the
whole year exploring and studying water.
There is big Lake Saimaa near the preschool. Every week we visited the
lake Saimaa. Children purified dirty
water with they own ideas of purifying, they examined the buoyancy of the wood,
we tried to blow soap bubbles and frozen them. Children found out that in a
very windy and cold day the bubbles went frozen. We found out how the
temperature of the lake changes, what happens at lake during four seasons, we
examined systematically every week. In the winter time we went ice fishing and
measured the thickness of the ice. We made ice buildings and watched what
happens during the spring. And of course we took photos.
”Miten vastaukset saa tietää?” –
”Pitää miettiä ja tutkia”
Näin päiväkoti Metsäpolun
eskarilainen vastasi opettajansa Kirsi Rehusen kysymykseen. Metsäpolun
esikoululaiset ovat opetelleet miettimisen ja tutkimisen taitoja jo pitkään.
Viimeiset seitsemän vuotta tämä luonnontieteellinen työ on saanut myös
tunnustusta Tutki-Kokeile-Kehitä (TuKoKe) kilpailussa.
TuKoKe on kaikille alle
21-vuotiaille avoin tiede- ja teknologiakilpailu, johon voi osallistua
projektityöllä, tutkimuksella tai keksinnöllä. Kilpailussa on kolme sarjaa:
esi- ja alkuopetuksen sarja, peruskoulun 3.9.luokkalaisten sarja ja
lukiolaisten sarja. Kilpailutyöt lähetetään helmikuun alussa ja saapuneista
töistä valitaan parhaimmisto kilpailun finaaliin. Finaalissa tuomaristot
haastattelevat osallistujat ja päättävät lopulliset sijoitukset. Finalistit palkitaan
rahastipendeillä.
Voisi kuvitella, että kilpailutyön tekeminen
esikoululaisten ja vieläpä koko ryhmän kanssa, on opettajalle suuri haaste.
Metsäpolun päiväkodin esimerkki
osoittaa, että se voi olla myös mukaansa tempaava työtapaa ja vieläpä mieluinen
niin lapsille kuin aikuisillekin.
Kirsi Rehunen on työskennellyt
päiväkodissa 22 vuotta ja viimeiset 10 vuotta hän on opettanut esiopetuksen
ryhmässä. Kilpailussa hänen oppilaansa ovat päässeet aina finaaliin ja
järjestäjillä on ollut ilo seurata lasten intoa ja osaamista oman työn
esittelyssä.
Kävimme haastattelemassa Kirsiä
ja hänen kollegoitaan Taipalsaarella saadaksemme tietää, mitä kaikkea
ohjaustyöhön kuuluu ja miten kilpailutyön toteutus ja tutkiva oppiminen
päiväkodin arjessa onnistuvat.
Kiris
Rehunen on ottanut tutkivan oppimisen luonnontieteissä osaksi omaa
jokapäiväistä opetustyötä. Opettajan asenteella ja uteliaisuudella on iso
merkitys, hymy ja asiallinen ote tarttuvat helposti myös lapsiin.
Miten tutkiminen sai alkunsa?
”Eräänä syksynä lapset tekivät vedenpuhdistuskokeiluja
päiväkodin pihalla. Kyseessä oli lasten vapaa-ajalla tapahtunut pitkäkestoinen
leikki. Leikki alkoi siitä, kun syksyllä satoi vettä koko ajan ja piti pohtia,
mitä pihalla sateessa voisi oikein tehdä. Eräs tyttö olisi halunnut juoda
rännistä vettä, kun hänellä oli jano ja vesi lorisi ihanasti. Muut lapset
kuitenkin neuvoivat, ettei vettä voi juoda, koska se ei ole puhdasta. Lapset
alkoivat rakentaa erilaisista torneista vedenpuhdistamoa. Leikkiä leikittiin
kuukausikaupalla. Välillä lisättiin hiekkaa ja kangasta. Yhtenä päivänä erään
lapsen äiti huomasi leikin ja totesi, että vedenpuhdistamo on myös keksintönä
hieno. Sillä saa ihan oikeasti puhdasta vettä! Äiti kertoi kuulleensa TuKoKe
kilpailusta ja ehdotti osallistumista”, Kirsi kertoo ensimmäisen kilpailutyön
alkumetreistä. Lasten kanssa oli tehty myös aikaisemmin vaikka mitä hienoja
juttuja, mutta niillä ei oltu
osallistuttu kilpailuihin.
Seuraavan vuoden keväällä TuKoKe:ssa saatiin nuorimpien
sarjan Kiris Rehunen on ottanut
tutkivan oppimisen voitto, ja pelko siitä, että kilpailutyön täytyy olla
jotain luonnontieteissä osaksi omaa
jokapäiväistä monimutkaista, osoittautui aiheettomaksi. opetustyötä. Opettajan asenteella ja
uteliaisuudella on iso merkitys, hymy ja asiallinen ote
tarttuvat helposti myös lapsiin.
”Seuraavana vuonna esikouluun tulijat olisivat
halunneet tutkia samaa asiaa kuin edelliset. Pohdimme kuitenkin myös muita
aiheita ja lopulta löytyi aihe ”lujaa pulkalla/kitka”. Tutkimuksessa
kehiteltiin pihalle mahdollisimman kovaa kulkevia laitteita, kuten peltilevyjä.
Jossain vaiheessa lapset keksivät alkaa voidella niitä. Myöhemmin laitteita
alettiin kokeilla erilaisissa säätiloissa. Kerran eräs lapsi huomasi, että
peltilevyllä pääsee todella lujaa. Mutta lapsenkin mielestä vauhti oli liian
kova, sille olisi kehitettävä jarrut! Lapsi oivalsi käytännön kautta, että
jarru on tarpeellinen väline ”, Kirsi muistelee seuraavan tutkimusaiheen
alkuvaihetta. Samaa aihetta yleensä tutkii myös toinen esikoululaisten ryhmä ja
tuloksia ja ajatuksia vaihdetaan keskenään. Ryhmien välinen yhteistyö tuottaa
monia uusia oivalluksia ja lapsille on tärkeä, että he saavat kertoa omista
havainnoista muille.
TuKoKe kilpailun kaikki finalistit palkitaan. Ruusujen
lisäksi lapset saavat rahallisia stipendejä ja usein myös työn ohjaaja
palkitaan erikoispalkinnolla. Kiris Rehunen on palkittu vuosien varrella sekä
henkilökohtaisella stipendillä että tuotelahjakortilla, jolla päiväkodin
tutkimusvälineistöä monipuolistettiin.
Miten valitaan yksimielisesti tietty
tutkimusaihe, onko aihetta vaikea löytää?
”Aluksi voi olla esillä
muutamaa aihetta yhtä aikaa. Lopulta joku aiheista sitten vaan vie. Vuoden
2010- 2011 kivitutkimuksia- teema lähti siitä, kun lapset heittivät kiviä.
Kehotin tutkimaan ja keräämään kiviä heittämisen sijasta. Kivet voivat olla
aarteita. Tästä se alkoi. Kohta oli pihalla useita kuoppia, kaivoksia. Yleensä
kaikki lähtee aika vaivattomasti. Tutkimuksen aikana täytyy muistaa ihastella,
mitä lapset on tehnyt”, kertoo Kirsi aikuisten roolista tutkimuksen aikana.
Usein tutkimusaihe- ja työ välittyy myös muuhun
tarhayhteisöön ja tietysti lasten perheisiin. Kirsi kertoo yhteisöllisyyden
kehittymisestä. ”Löydöksistä on tiedotettu yleensä koko päiväkodille.
Esimerkiksi kerran eräs hiljainen poika teki uuden löydön. Tavallisesti hän ei
uskaltanut puhua paljon, mutta löytöään hän rohkaistui esittelemään kaikille.
Se varmasti lisäsi hänen rohkeuttaan. Yhteisöllisyys on ollut yksi talon
periaate. Asioista otetaan yhdessä selvää sen sijaan että luettaisiin kirjasta,
miten asia on.” ”Tutkimisessa jokainen lapsi hyötyy jollain tavalla. Sellainen,
joka on hiljainen, pystyy esittämään asioita oman toimintansa kautta. Jos taas
lapsi ei kiinnostu juuri mistään, antaa tutkimus luvallisen asian, mihin
perehtyä. Tutkiminen opettaa vuorovaikutusta, sillä sitä tehdään yhdessä.”
Vanhemmat ja isovanhemmat veivät lapsiaan Nordkalkin kaivoksen
tutkimusmatkoille täydentäen viikonloppuna tutkimusaihettamme.
Tutkiminen on asia, josta
voidaan olla yhdessä innostuneita.
”Toisinaan tutkimus kestää vain
syyslukukauden, mutta joskus projekti jatkuu keväälle ja kesään asti. Vaikka
virallisesti tutkimus olisi päättynyt ja siihen ei enää varata aikaa päivän
ohjelmasta, moni lapsi jatkaa tutkimuksia omalla ajallaan”, Kirsi kuvailee
lasten innostusta.
Mitkä ovat suurimmat haasteet?
”Ehkä aiheen
linkittäminen opetussuunnitelmaan. Kuitenkin yllättävän paljon tutkimusaiheista
löytyy asioita, jotka linkittyvät opetussuunnitelmaan. Kun esimerkiksi
katsottiin revontulielokuvaa, lapset bongasivat heti magneettikentän.
Tutkimusaiheet auttavat kiinnittämään huomioita myös muuhun ja tutun päälle on
helppo rakentaa”, pohtii Kirsi. Tutkimuksen tekeminen on kuitenkin hyvä tapa
integroida eri oppiaineita. Kilpailuun osallistuminen edellyttää tutkimuksen
raportointia. ”Vaikeinta on muistaa kirjoittaa koko ajan. Tutkimusprojektien
alussa me olemme aina etukäteen selvittäneet lasten lähtötason. Kumpikin ryhmä kirjoittaa ylös, mitä he alun
perin tietävät aiheesta. Kun päästään vauhtiin, kirjoittaminen helposti jää,
kun sitä hurahtaa niin tekemiseen. Olen tiedottanut myös vanhemmille aina
kuukausikirjeessä, mitä on tehty. Samalla tulee myös teksti tehtyä. Tekstiä
varten yritämme saada erityisesti lapset itse kertomaan asioita. Tekemisen
yhteydessä otetaan myös kuvia ja niitä laitetaan päiväkodin seinälle”, Kirsi
kertoo raportoinnin haasteista.
Opettajille tärkeintä on, että
esimies tukee tällaista toimintaa ja kollegat sekä muu tarhayhteisö ymmärtävät.
Kilpailun ja kunnan tuoma tunnustus motivoivat entisestään.
Millaista palautetta on tullut
lasten vanhemmilta?
”Lasten vanhemmat ovat innossaan. He tavallaan
odottavatkin, että me tutkimme jotain. Joku isä on kerran kysynyt, että pitääkö
olla huolissaan, kun lapsi tutkii koko
Ensin
ihmetellään ja otetaan selvää ajan. En tiedä oliko tämä aivan tosissaan
kysytty. Isästä tuntui,
perusasioista,
sen jälkeen sovelletaan opittua että heille oli muuttanut tiedenainen”,
Kirsi muistelee
–
vaikka keksimällä uusia leluja. Kuvassa Enin magneettitutkimuksen
projektia ja jatkaa ”Kerran joku lapsi
keksimä
kivienhiontalaite, pyörivään kertoi: ”Meidän iskä ei ole käynyt eskaria,
kun se ei edes
laitteeseen vain keskelle vesitiivis astia, vettä
ja kivi. tiedä,
että maapallo on jättimäinen magneetti.” Ja silloin, kun
teimme äänitutkimuksia erään lapsen vanhemmat lahjoittivat
erilaisia putkia
tutkimuksiimme”, kertoo Kirsi vanhempien roolista.
Mitä opettaja oppii tällaisessa
projektissa?
”Yhteistyössä on voimaa ja
täytyy antaa lasten toimia. Kuuntelemalla lasta oppii tosi paljon itse.
Pienikin aihe voi olla lapsille tosi iso juttu ja ihmettelyyn kannattaa
rohkaista. Ja itsekin täytyy mennä rohkeasti mukaan. Se antaa paljon”, miettii
Kirsi ja samaa sanovat hänen työkaverinsa.
Tutkivassa oppimisessa on sijaa
kokeiluille. Vaikka esikoulussa tutkiminen on lähinnä leikkiä, sanoja tutkiminen
ja tiede ei kannata välttää. Kun lapsiin suhtautuu kuin tutkijoihin, he kokevat
tekevänsä tärkeitä asioita.
___________________
Teksti:
Hanna Kaisa
Mikkola, Kirsi Rehunen ja Merike Kesler Kuvat:
Hanna Kaisa Mikkola ja Sakari
Tolppanen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)